Potilaan kotiutuminen

Kotona oli ihan outo olla ilman koiraa. Onneksi Turon sai hakea muutaman tunnin jälkeen kotiin. Yhdellä leikkausvillolla selvittiin ja leikkausjälki on siisti. Nyt pari viikkoa rauhallista oleilua, 10 päivän päästä saa tikit napsaista pois.

Koira oli pirteällä tuulella leikkauksen jälkeen, vaikka kovasti takapää vielä horjui. Voimat selkeästi vielä nukutuksen jäljiltä vähissä. Lääkäriasemalla Turoa pidettiin lämpökääreiden alla, sillä pienellä pojalla oli ruumiinlämpötila laskenut nukutuksen aikana. Tänään pidetään poika vällyjen välissä.

Muovikauluria tulisi pitää nuolemisen ehkäisemiseksi. Kauluri on kuitenkin melko raskas pienelle pojalle kantaa. Nolona Turo kyyhöttää paikallaan, ainakaan vielä voimia ei ole tarpeeksi. Toistaiseksi komennus ja tarkkasilmäisyys on ollut riittävää, Turo ei ole kiinnittänyt erityisempää huomiota leikkaushaavaan, hyvä niin. Yritän pitää koiraa ilman kauluria mahdollisimman paljon, inhottavahan tuollainen on! Yksin jos joutuu jäämään niin muita vaihtoehtoja ei taida olla.

Kotiutunut potilas on kääritty villapeittojen väliin lepäämään ja toipumaan :)

Miehisyyttä koetellaan.

Piilokivesoperaatio on varattu tälle päivälle. Ajankohtaa on suunniteltu ja mietitty tarkkaan. Eilen alkoi minun joululoma sekä Turolla kahden viikon treenitauko, joten sairasloman ja lepokauden aika ajoittuu sopivasti. Kotona loikoillaan ainakin ensi viikko kirja ja koira kainalossa.

Vein Turon klinikalle puolelta päivin. Poika oli tosi reipas, tarkkaili ympäristöä ja jopa heilutteli häntää.. saapa nähdä heilutteleeko enään operaation jälkeen kun tajuaa mihin on joutunut. Lääkäri näki heti että kyseessä on agilitykoira, kehui lihaksistoa ja koiran kuntoa :) Sydänäänet kuunneltiin ja piilokiveksen paikkaa tunnusteltiin, voidaan kuulema selvitä jopa yhdellä viillolla jolloin toipuminen helpottuisi, se olisi huippua! Kankkuun laitettiin rauhoittava piikki, jonka jälkeen Turo simahti lähes välittömästä syliini peiton alle. Hieman haikein mielin ojensin reporankaisen potilaan hoitajalle. Hyvässä hoidossa Turo siellä on, ja muutaman tunnin päästä poikaa pitäisi päästä hakemaan kotiin.

Anestesiassa Turo saa vahvaa suoneen laitettavaa kipulääkettä ja saadaan vielä pillerin muodossa kipulääkettä kotiin, jota voi tarvittaessa antaa lisäksi. Vähän jännittää, mutta eiköhän se hyvin mene, Turo on reipas poika!

Laitetaan kuulumisia leikkauksen jälkeen ja kuvia toipilaasta <3

Kirkkonummen epikset

Itsenäisyyspäivä oli kerännyt kisapaikalle valtavan määrän osallistujia. Pelkästään mini-mölleissa starttasi 77 koirakkoa! Huh!  Moni suoritti radan kahteen kertaan - kuten myös mekin - mikä kasvatti starttejen määrää.

Nyt on Turolla toinen epävirallinen agilitystartti alla. Ensimmäisestä kerrasta opittiin sen verran, että tällä kertaa valmistauduttiin koiran kanssa rauhallisemmin ja keskittyneesti kohti suoritusta. Verryttelin koiran hyvin lähimaastossa, mutta tämän jälkeen koira sai odottaa rauhassa omaa vuoroaan autossa.

Hieman ennen omaa suoritusta otin Turon vielä pienelle kävelylle, ja viime hetkellä vein vasta hallin hulinaan. Turo oli tällä kertaa aivan eri mielentilassa, ei touhunnut ylimääräistä, vaan keskittyi ja oli tarkkaavainen. Tästä oli hyvä suunnata radalle!

Alussa radalla oli pitkä suora. En uskaltanut kävellä putken päähän, sillä emme ola harjotielleet itsenäisesti putkeen menemistä. Tämän vuoksi tulikin melkonen kiire tämän agikiitäjän kanssa, ja kolmosesteeltä sujahdettiin ohi. Nopeasti sain korjattua, mutta viisi virhepistettähän sieltä pamahti :(
Muilta osin rata oli nopea ja sujuva. Kontaktitkin meni yllättävän hyvin, vaikks niissä meillä usein on vielä haparointia. Tyytyväinen olen Turoon, se oli tosi mahtava! Huima parannus Hyvinkään muutaman viikon takaisiin kisoihin. Ajallisesti olisimme sijoittuneet toisiksi, jos kolmoselle ei olisi tullut ohitusta. Mutta tästä ei harmistuta, vaan iloisin mielin jatketaan treeniä ja kohti uusia haasteita!

Lihashuoltoa

Urheilukoiran lihashuollosta pitää huolehtia! Joka tuutista toitotetaan tätä. No ymmärretään, alkuverryttely ja loppuverryttely ovat tärkeitä ja merkittäviä koiran lihaskunnon ylläpitäjiä. Kun enemmän perehdyin aiheeseen, huomasin lähes kaikkien käyttävän koiriaan säännöllisesti hierojalla. Aluksi suhtauduin tähän epäluuloisesti sillä en itsekään käytä hierojien palveluita, vaikka kovasti urheilen ja lihasjumeja on viikottain, miksi siis hieroa koiraa?

Viime viikolla selailin useiden eri koirahierojien sivustoja ja samalla tein päätöksen ottaa johonkin heistä yhteyttä ja pyytää tarkistamaan Turon lihaskunto. Tänään oli sitten hierontapäivä, sopivasti treenien jälkeisenä päivänä. Jännitin hieman tulevaa tilannetta, sillä Turo on hieman epäluuloinen uusia ihmisiä kohtaan eikä erityisemmin pidä "lääppimisestä" vaikka läheisyydenhaluinen onkin.

Olin kertonut etukäteen Turon epäluuloisuudesta ja varautuneisuudesta, joten hieroja osasi ottaa tämän huomioon. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, paremmin kuin uskalsin odottaa! Turo otti naisen hyvin vastaan, nuuhkutti posket, korvat, vauvamahan ja kaikki mukana olevat tavarat perusteellisesti, tuttuun tyyliin. Hienosti poika kellahti myös kyljelleen ja päästiin käsittelyyn. Täytyy tunnustaa, että palkkailin namilla hyvästä käytöksestä, vähän siis lahjonnan makua! Näillä avuilla kuitenkin selvittiin käsittelystä ilman hampaankuvia tai naarmuja. Ei olisi välttämättä maltti muuten kestänyt paikallaan olemista..

Analyysina oli vetreä, pehmeälihaksinen koira. Ei oikeastaan mitään jumeja. Pientä jännitystä lannerangassa, joka on agilitykoirille tyyppillisä. Mulla on siis hierojan sanoja lainaten "luomukoira", joka pitää itsensä hyvässä kunnossa ilman kummempia hoitoja. Jatketaan siis toistaiseksi alku- ja loppuverryttelylinjalla ja katsellaan niitä hierontoja sitten mahdollisesti myöhemmin uudelleen :) Tänään loppupäivä lepäilty BOT-takki niskassa. Valmistautuminen on suunnattu kohti  ensi viikon tiistain itsenäisyyspäivän epäviralliset agilitykisoja. Mölliluokkaan ollaan ilmottauduttu, jos vaikka menisi ensimmäistä koitosta paremmin :) Ainakin treenailut ovat sujuneet mukavasti. Sopii siis toivoa, että kisaympäristössä osattaisiin molemmat keskittyä itse suoritukseen, eikä niihin ympäristötekijöihin!! Jännät paikat taas käsillä. Onneksi treenikavereita lähdössä myös kisailemaan, joten vertaistukea on saatavilla.

Kisauran startti!

Pitkään jännitetyt ja odotetut möllikisat ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, hylly tuli ja keskeytettiin rata, vaikka olisi saanut suorittaa loppuun. Koiran henkinen valmistelu suoritukseen ei mennyt ihan nappiin, mutta eihän sitä voinut ensimmäisellä kerralla tietää kuinka tulisi toimia :) Yhtä kokemusta rikkaampia ollaan kuitenkin.

Saavuttiin kisapaikalle ajoissa. Radan vieressa oli pieni alua lämmittelyesteineen, muutama hyppy, kepit, putki ja A. Aluksi Turo jännitti A-estettä kovasti, mutta sain rohkaistua pojan mielen ja vauhdikkaasti juostiin estettä muutama kerta läpi. Turo oli kuulolla  ja innokas. Katseltiin muiden koirien menoa hallissa, Turo oli ihmeissään hulinasta ja pää pyörällä. Ääntä ei koirasta kuulunut, mutta kontaktin saaminen oli tiukassa, koira oli aivan omissa maailmoissa. Tässä kohtaa taisin tehdä virheen! Olisi pitänyt viedä Turo lämmittelyn ja valmistelujen jälkeen autoon rauhoittumaan ja odottamaan vuoroaan.

Tutustuimme rataan, ja tykästyin siihen. Putki painotteinen rata, jonka Turo hallitisis hyvin - ainakin treenitilanteessa! Vain yksi kontaktieste, mutta se ei minua jännittänyt, sillä lämmittelyssä se sujui mallikkaasti. Olin melko luottavainen Turoon, joskaan en osannut arvata miten poika kisatilanteessa käyttäytyisi...

Ratapiirros:

Kaikki kuviot ja esteet olemme Turon kanssa harjoitelleet, eikä radassa olisi pitänyt olla ongelmia. Valmistelut sen sijaan menivät metsään. Turo oli omissa ajatuksissaan, ja kaikki muu paitsi agility taisivat olla päällimmäisenä mielessä.

Turo jäi lähtöön hyvin ja kävelin muurin taakse. Kutsuin koiran radalle, ja hyvin Turo lähti liikkeelle. Ensimmäisen putken Turo juoksi OHI! Olin ihan äimänä, poikahan säntää putkeen aina sen nähdessään. Sain koiran haltuun, eikä siitä virhettä. Sain koiran ohjattua tämän jälkeen ihan kohtuullisesti esteelle numero kahdeksan. Ei ollut kyllä yhtään perus Turoa, into ja radan palo puuttui täysin.
Kutosesteen kulmassa istuskeli kaksi tyttöä ja tuomari seisoskeli keskellä rataa. Kasi esteen jälkeen Turolle iski jonkinlainen paniikki (uusia ihmisiä!) ja se kävi haukkumassa sekä tytöt että tuomarin! Hohhoijaa. Ei tietoakaan putken jälkeisestä A-esteestä. Katsomossakin piipahdettiin ennenkuin sain koiran palaamaan luokseni. Ohitettiin kontaktieste, ohjasin koiran suoraan kympille ja siitä putkeen. En saanut koiraan enään tuntumaa, vaan se lähti uudestaan katsomoon, jonka jälkeen nappasin koiran kiinni. Turha oli yrittää suorittaa rataa loppuun, kun poika oli tässä mielentilassa. Harjoituksen puutetta.

Olisi ollut niin meidän näköinen rata! Kyllä harmitti! Toisaalta kyllä siellä muutkin mölliköt hyppivät putkien päällä, että ei olltu ainoita haahuilijoita. Hienojakin suorituksia toki nähtiin! Ensi kerralla täytyy paneutua koiran valmistelemiseen ihan eri tavalla. Tänään se epäonnistui ja lopputuloksena oli keskittymiskyvytön koira, joka ei oikein tiennyt mihin olisi pitänyt energia suunnata. Ilmoittauduin heti Kirkkonummella 6.12 järjestettäviin epävirallisiin agilitykilpailuihin, jonne mennään harjoittelemaan uudelleen kisakäyttäytymistä. Täsä ei lannituta, vaan otetaan oppia ja kohti uusia haasteita! :D

Onnistumisia ja fiilistelyä

Tämän viikon sunnuntaina meillä on Turon kanssa parsonien agilitymestaruuskilpailut, joita on pitkään odotettu ja jännitetty. Perhosia on ollut vatsassa erityisesti kontaktiesteiden osalta. Meillä on treensissä ollut aika vaikeita kuvioita, eikä superonnistumisia ole vähään aikaan tullut, mutta eilen tiistaina Turo oli aivan mahtavassa treenivireessä!

Suoritettiin kahta kahdeksan esteen ratapätkää. Ensimmäisen pätkä (1-8)  meni kerralla nappiin! Toisella kerralla otin koiraa enemmän toisen putken jälkeen haltuun, jotta saatiin hallitumpi hyppy vitoselle ja tiukempi kaarre kutoselle. Muilta osin nappi suoritus! Vautsi. Turolla mahtava työmoraali, että mä olin fiiliksissä!

Toista pätkää (A-H) lähdin suorittamaan ensimmäisen ratapätkän jälkeen tohkeissani. Koira oli vielä paremmin kuulolla, ja tsemppasi tosi hyvin. B esteen jälkeen piti tehdä puolivalssi, eli kääntää yläkroppaa reilusti koiraa kohti, jonka jälkeen lähettää C:lle. Tämän jälkeen pingoin minkä jaloista pääsin ehtiäkseni niistoon F:lle. Putkien välissä Turo vähän kysyi, että saako mennä, mutta muutaman yrittämän jälkeen vauhti vain kiihtyi. Niiston jälkeen persjättö G:lle, ja siitä koiran eteen lähettäminen viimeiselle esteelle. Turon suoritus oli ihan nappi! Ja eihän sitä voinut olla kun tosi ylpeä mun pojasta!

Treenisuorituksen jälkeen, kokeilin vielä A-estettä sekä puomia. Pariin otteeseen tehtiin molemmat yksittäisenä. Ei jännittänyt Turoa kumpikaan, vaan teki ihan niinkuin ulkona ollaan harjoiteltu! Olipa huojentunut fiilis, ku olen jännittänyt koiran kontakteja hallissa. Ilmeisesti siinä on ollut jokin pieni lukko tai erilaisuus mitä omatoimisissa harjoitteluissa, jonka Turonyt sitten  innostuksissaan unohti. Wautsi et mulla on hieno koira! :) Toivotaan että sama drive pysyy päällä koko viikon!

Kaikenlaista.

Eilen käytiin Turon kanssa eläinlääkärissä korvan kontrollissa. Turolla on pitkään ollut sitkeä hiivatulehdus vasemmassa korvassa. Aikaisemmassa kontrollissa todettiin, että edelleen on hiivaa ja reilusti. Eilen sitten saatiin puhtaat paperit, nyt on korvatulehdust nujerrettu! :) Samalla Turo sai rokotukset, joten sillä saralla kaikki nyt kunnossa. Tänään pitää vain kipasta ostamassa matolääke, kun extepore hoidettiin rokotusasiat kuntoon.Turo oli reipas poika, eikä jännittänyt yhtään! Sen sijaan muiden koirien hajut oli sitäkin mielenkiintoisempia!

Hiivatulehdus diagnoosin jälkeen monipuolistin hieman Turon ruokavaliota, ettei vain tulehdus johtuisi liian yksipuolisesta ruoasta, ja sitä kautta syntyneestä yliherkkyydestä. Aikaisemmin poika söi riisiä, ja vaihtelevasti eri lihavariaatioita höystettynä monivitamiinilla ja Nutrolinin ravintoöljyllä. Nyt mukaan on keitelty Yrjölän puuroa sovelletulla reseptillä. Ohra, tattari, porkkanamössö on maistunut meidän ronkelille yllättävän hyvin :) Eikö se niin ole ettö vaihtelu virkistää? Eihän sitä itsekään jaksa kovin montaa päivää syödä samaa ruokaa.

Sitten vielä agilitytreeni päivitys:
Eilen treenattiin kahta pientä ratapätkää. Ensimmäinen ratapätkä oltii menty kerran läpi viime treeneissä, mutta nyt käytiin ohjauksia ratapätkällä tarkemmin läpi. Turo oli vähän omissa hajumaailmoissaan, sillä treeneissä ennen meidän suoritusta oli juoksuinen narttu, ja meidän hormonihyrrän ajatuksia ei nartuista noin vain pois saa. Edellisissä treeneissä turo teki ratapätkän kertaheitolla puhtaasti, mutta nyt jouduttiin vähän hinkkaamaan, ei poika tainnut aivan 100% keskittyä. Lopputulos kuitenkin hyvä!
Toisella ratapätkällä hajut eivät häirinneet, ja sain Turon tekemään töitä mun kanssa. Yksi vaikea kohta oli, jossa hämyesteen oli putki, ja minun tuli ohjata koira putken suun ohi itseäni päin olevalle esteelle. Helpommin sanottu kuin tehty. Joko koira meni putkeen, tai sitte käskytin liian voimakkaasti, jolloin koira tuli minua kohti jo ennen hyppyä :D Ajoitusongelma siis! Olin kyllä tosi tyytyväinen Turoon, hienosti se kuunteli, vaikka vaikeuksia oli saada ajoitus ja ajatus samalle linjalle tässä haastavassa kohdassa.

Lopuksi tein yksittäisenä pari kertaa puomia. Ja Turo meni hallissa ekaa kertaa puomin! JES! Oli niin hyvä fiilis. Kyllähän mä tiesin että se sen osaa, mutta jostain syystä hallissa kyseinen este on jännittänyt, vaikkei ulkokentällä ole ollut ongelmaa. Vielä kun koira sen A:n menisi ainakin kerran hallissa ennen kisoja, niin olisi edes hieman luottavaisempi mieli ;)