Potilaan kotiutuminen

Kotona oli ihan outo olla ilman koiraa. Onneksi Turon sai hakea muutaman tunnin jälkeen kotiin. Yhdellä leikkausvillolla selvittiin ja leikkausjälki on siisti. Nyt pari viikkoa rauhallista oleilua, 10 päivän päästä saa tikit napsaista pois.

Koira oli pirteällä tuulella leikkauksen jälkeen, vaikka kovasti takapää vielä horjui. Voimat selkeästi vielä nukutuksen jäljiltä vähissä. Lääkäriasemalla Turoa pidettiin lämpökääreiden alla, sillä pienellä pojalla oli ruumiinlämpötila laskenut nukutuksen aikana. Tänään pidetään poika vällyjen välissä.

Muovikauluria tulisi pitää nuolemisen ehkäisemiseksi. Kauluri on kuitenkin melko raskas pienelle pojalle kantaa. Nolona Turo kyyhöttää paikallaan, ainakaan vielä voimia ei ole tarpeeksi. Toistaiseksi komennus ja tarkkasilmäisyys on ollut riittävää, Turo ei ole kiinnittänyt erityisempää huomiota leikkaushaavaan, hyvä niin. Yritän pitää koiraa ilman kauluria mahdollisimman paljon, inhottavahan tuollainen on! Yksin jos joutuu jäämään niin muita vaihtoehtoja ei taida olla.

Kotiutunut potilas on kääritty villapeittojen väliin lepäämään ja toipumaan :)

Miehisyyttä koetellaan.

Piilokivesoperaatio on varattu tälle päivälle. Ajankohtaa on suunniteltu ja mietitty tarkkaan. Eilen alkoi minun joululoma sekä Turolla kahden viikon treenitauko, joten sairasloman ja lepokauden aika ajoittuu sopivasti. Kotona loikoillaan ainakin ensi viikko kirja ja koira kainalossa.

Vein Turon klinikalle puolelta päivin. Poika oli tosi reipas, tarkkaili ympäristöä ja jopa heilutteli häntää.. saapa nähdä heilutteleeko enään operaation jälkeen kun tajuaa mihin on joutunut. Lääkäri näki heti että kyseessä on agilitykoira, kehui lihaksistoa ja koiran kuntoa :) Sydänäänet kuunneltiin ja piilokiveksen paikkaa tunnusteltiin, voidaan kuulema selvitä jopa yhdellä viillolla jolloin toipuminen helpottuisi, se olisi huippua! Kankkuun laitettiin rauhoittava piikki, jonka jälkeen Turo simahti lähes välittömästä syliini peiton alle. Hieman haikein mielin ojensin reporankaisen potilaan hoitajalle. Hyvässä hoidossa Turo siellä on, ja muutaman tunnin päästä poikaa pitäisi päästä hakemaan kotiin.

Anestesiassa Turo saa vahvaa suoneen laitettavaa kipulääkettä ja saadaan vielä pillerin muodossa kipulääkettä kotiin, jota voi tarvittaessa antaa lisäksi. Vähän jännittää, mutta eiköhän se hyvin mene, Turo on reipas poika!

Laitetaan kuulumisia leikkauksen jälkeen ja kuvia toipilaasta <3

Kirkkonummen epikset

Itsenäisyyspäivä oli kerännyt kisapaikalle valtavan määrän osallistujia. Pelkästään mini-mölleissa starttasi 77 koirakkoa! Huh!  Moni suoritti radan kahteen kertaan - kuten myös mekin - mikä kasvatti starttejen määrää.

Nyt on Turolla toinen epävirallinen agilitystartti alla. Ensimmäisestä kerrasta opittiin sen verran, että tällä kertaa valmistauduttiin koiran kanssa rauhallisemmin ja keskittyneesti kohti suoritusta. Verryttelin koiran hyvin lähimaastossa, mutta tämän jälkeen koira sai odottaa rauhassa omaa vuoroaan autossa.

Hieman ennen omaa suoritusta otin Turon vielä pienelle kävelylle, ja viime hetkellä vein vasta hallin hulinaan. Turo oli tällä kertaa aivan eri mielentilassa, ei touhunnut ylimääräistä, vaan keskittyi ja oli tarkkaavainen. Tästä oli hyvä suunnata radalle!

Alussa radalla oli pitkä suora. En uskaltanut kävellä putken päähän, sillä emme ola harjotielleet itsenäisesti putkeen menemistä. Tämän vuoksi tulikin melkonen kiire tämän agikiitäjän kanssa, ja kolmosesteeltä sujahdettiin ohi. Nopeasti sain korjattua, mutta viisi virhepistettähän sieltä pamahti :(
Muilta osin rata oli nopea ja sujuva. Kontaktitkin meni yllättävän hyvin, vaikks niissä meillä usein on vielä haparointia. Tyytyväinen olen Turoon, se oli tosi mahtava! Huima parannus Hyvinkään muutaman viikon takaisiin kisoihin. Ajallisesti olisimme sijoittuneet toisiksi, jos kolmoselle ei olisi tullut ohitusta. Mutta tästä ei harmistuta, vaan iloisin mielin jatketaan treeniä ja kohti uusia haasteita!

Lihashuoltoa

Urheilukoiran lihashuollosta pitää huolehtia! Joka tuutista toitotetaan tätä. No ymmärretään, alkuverryttely ja loppuverryttely ovat tärkeitä ja merkittäviä koiran lihaskunnon ylläpitäjiä. Kun enemmän perehdyin aiheeseen, huomasin lähes kaikkien käyttävän koiriaan säännöllisesti hierojalla. Aluksi suhtauduin tähän epäluuloisesti sillä en itsekään käytä hierojien palveluita, vaikka kovasti urheilen ja lihasjumeja on viikottain, miksi siis hieroa koiraa?

Viime viikolla selailin useiden eri koirahierojien sivustoja ja samalla tein päätöksen ottaa johonkin heistä yhteyttä ja pyytää tarkistamaan Turon lihaskunto. Tänään oli sitten hierontapäivä, sopivasti treenien jälkeisenä päivänä. Jännitin hieman tulevaa tilannetta, sillä Turo on hieman epäluuloinen uusia ihmisiä kohtaan eikä erityisemmin pidä "lääppimisestä" vaikka läheisyydenhaluinen onkin.

Olin kertonut etukäteen Turon epäluuloisuudesta ja varautuneisuudesta, joten hieroja osasi ottaa tämän huomioon. Loppujen lopuksi kaikki meni hyvin, paremmin kuin uskalsin odottaa! Turo otti naisen hyvin vastaan, nuuhkutti posket, korvat, vauvamahan ja kaikki mukana olevat tavarat perusteellisesti, tuttuun tyyliin. Hienosti poika kellahti myös kyljelleen ja päästiin käsittelyyn. Täytyy tunnustaa, että palkkailin namilla hyvästä käytöksestä, vähän siis lahjonnan makua! Näillä avuilla kuitenkin selvittiin käsittelystä ilman hampaankuvia tai naarmuja. Ei olisi välttämättä maltti muuten kestänyt paikallaan olemista..

Analyysina oli vetreä, pehmeälihaksinen koira. Ei oikeastaan mitään jumeja. Pientä jännitystä lannerangassa, joka on agilitykoirille tyyppillisä. Mulla on siis hierojan sanoja lainaten "luomukoira", joka pitää itsensä hyvässä kunnossa ilman kummempia hoitoja. Jatketaan siis toistaiseksi alku- ja loppuverryttelylinjalla ja katsellaan niitä hierontoja sitten mahdollisesti myöhemmin uudelleen :) Tänään loppupäivä lepäilty BOT-takki niskassa. Valmistautuminen on suunnattu kohti  ensi viikon tiistain itsenäisyyspäivän epäviralliset agilitykisoja. Mölliluokkaan ollaan ilmottauduttu, jos vaikka menisi ensimmäistä koitosta paremmin :) Ainakin treenailut ovat sujuneet mukavasti. Sopii siis toivoa, että kisaympäristössä osattaisiin molemmat keskittyä itse suoritukseen, eikä niihin ympäristötekijöihin!! Jännät paikat taas käsillä. Onneksi treenikavereita lähdössä myös kisailemaan, joten vertaistukea on saatavilla.

Kisauran startti!

Pitkään jännitetyt ja odotetut möllikisat ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, hylly tuli ja keskeytettiin rata, vaikka olisi saanut suorittaa loppuun. Koiran henkinen valmistelu suoritukseen ei mennyt ihan nappiin, mutta eihän sitä voinut ensimmäisellä kerralla tietää kuinka tulisi toimia :) Yhtä kokemusta rikkaampia ollaan kuitenkin.

Saavuttiin kisapaikalle ajoissa. Radan vieressa oli pieni alua lämmittelyesteineen, muutama hyppy, kepit, putki ja A. Aluksi Turo jännitti A-estettä kovasti, mutta sain rohkaistua pojan mielen ja vauhdikkaasti juostiin estettä muutama kerta läpi. Turo oli kuulolla  ja innokas. Katseltiin muiden koirien menoa hallissa, Turo oli ihmeissään hulinasta ja pää pyörällä. Ääntä ei koirasta kuulunut, mutta kontaktin saaminen oli tiukassa, koira oli aivan omissa maailmoissa. Tässä kohtaa taisin tehdä virheen! Olisi pitänyt viedä Turo lämmittelyn ja valmistelujen jälkeen autoon rauhoittumaan ja odottamaan vuoroaan.

Tutustuimme rataan, ja tykästyin siihen. Putki painotteinen rata, jonka Turo hallitisis hyvin - ainakin treenitilanteessa! Vain yksi kontaktieste, mutta se ei minua jännittänyt, sillä lämmittelyssä se sujui mallikkaasti. Olin melko luottavainen Turoon, joskaan en osannut arvata miten poika kisatilanteessa käyttäytyisi...

Ratapiirros:

Kaikki kuviot ja esteet olemme Turon kanssa harjoitelleet, eikä radassa olisi pitänyt olla ongelmia. Valmistelut sen sijaan menivät metsään. Turo oli omissa ajatuksissaan, ja kaikki muu paitsi agility taisivat olla päällimmäisenä mielessä.

Turo jäi lähtöön hyvin ja kävelin muurin taakse. Kutsuin koiran radalle, ja hyvin Turo lähti liikkeelle. Ensimmäisen putken Turo juoksi OHI! Olin ihan äimänä, poikahan säntää putkeen aina sen nähdessään. Sain koiran haltuun, eikä siitä virhettä. Sain koiran ohjattua tämän jälkeen ihan kohtuullisesti esteelle numero kahdeksan. Ei ollut kyllä yhtään perus Turoa, into ja radan palo puuttui täysin.
Kutosesteen kulmassa istuskeli kaksi tyttöä ja tuomari seisoskeli keskellä rataa. Kasi esteen jälkeen Turolle iski jonkinlainen paniikki (uusia ihmisiä!) ja se kävi haukkumassa sekä tytöt että tuomarin! Hohhoijaa. Ei tietoakaan putken jälkeisestä A-esteestä. Katsomossakin piipahdettiin ennenkuin sain koiran palaamaan luokseni. Ohitettiin kontaktieste, ohjasin koiran suoraan kympille ja siitä putkeen. En saanut koiraan enään tuntumaa, vaan se lähti uudestaan katsomoon, jonka jälkeen nappasin koiran kiinni. Turha oli yrittää suorittaa rataa loppuun, kun poika oli tässä mielentilassa. Harjoituksen puutetta.

Olisi ollut niin meidän näköinen rata! Kyllä harmitti! Toisaalta kyllä siellä muutkin mölliköt hyppivät putkien päällä, että ei olltu ainoita haahuilijoita. Hienojakin suorituksia toki nähtiin! Ensi kerralla täytyy paneutua koiran valmistelemiseen ihan eri tavalla. Tänään se epäonnistui ja lopputuloksena oli keskittymiskyvytön koira, joka ei oikein tiennyt mihin olisi pitänyt energia suunnata. Ilmoittauduin heti Kirkkonummella 6.12 järjestettäviin epävirallisiin agilitykilpailuihin, jonne mennään harjoittelemaan uudelleen kisakäyttäytymistä. Täsä ei lannituta, vaan otetaan oppia ja kohti uusia haasteita! :D

Onnistumisia ja fiilistelyä

Tämän viikon sunnuntaina meillä on Turon kanssa parsonien agilitymestaruuskilpailut, joita on pitkään odotettu ja jännitetty. Perhosia on ollut vatsassa erityisesti kontaktiesteiden osalta. Meillä on treensissä ollut aika vaikeita kuvioita, eikä superonnistumisia ole vähään aikaan tullut, mutta eilen tiistaina Turo oli aivan mahtavassa treenivireessä!

Suoritettiin kahta kahdeksan esteen ratapätkää. Ensimmäisen pätkä (1-8)  meni kerralla nappiin! Toisella kerralla otin koiraa enemmän toisen putken jälkeen haltuun, jotta saatiin hallitumpi hyppy vitoselle ja tiukempi kaarre kutoselle. Muilta osin nappi suoritus! Vautsi. Turolla mahtava työmoraali, että mä olin fiiliksissä!

Toista pätkää (A-H) lähdin suorittamaan ensimmäisen ratapätkän jälkeen tohkeissani. Koira oli vielä paremmin kuulolla, ja tsemppasi tosi hyvin. B esteen jälkeen piti tehdä puolivalssi, eli kääntää yläkroppaa reilusti koiraa kohti, jonka jälkeen lähettää C:lle. Tämän jälkeen pingoin minkä jaloista pääsin ehtiäkseni niistoon F:lle. Putkien välissä Turo vähän kysyi, että saako mennä, mutta muutaman yrittämän jälkeen vauhti vain kiihtyi. Niiston jälkeen persjättö G:lle, ja siitä koiran eteen lähettäminen viimeiselle esteelle. Turon suoritus oli ihan nappi! Ja eihän sitä voinut olla kun tosi ylpeä mun pojasta!

Treenisuorituksen jälkeen, kokeilin vielä A-estettä sekä puomia. Pariin otteeseen tehtiin molemmat yksittäisenä. Ei jännittänyt Turoa kumpikaan, vaan teki ihan niinkuin ulkona ollaan harjoiteltu! Olipa huojentunut fiilis, ku olen jännittänyt koiran kontakteja hallissa. Ilmeisesti siinä on ollut jokin pieni lukko tai erilaisuus mitä omatoimisissa harjoitteluissa, jonka Turonyt sitten  innostuksissaan unohti. Wautsi et mulla on hieno koira! :) Toivotaan että sama drive pysyy päällä koko viikon!

Kaikenlaista.

Eilen käytiin Turon kanssa eläinlääkärissä korvan kontrollissa. Turolla on pitkään ollut sitkeä hiivatulehdus vasemmassa korvassa. Aikaisemmassa kontrollissa todettiin, että edelleen on hiivaa ja reilusti. Eilen sitten saatiin puhtaat paperit, nyt on korvatulehdust nujerrettu! :) Samalla Turo sai rokotukset, joten sillä saralla kaikki nyt kunnossa. Tänään pitää vain kipasta ostamassa matolääke, kun extepore hoidettiin rokotusasiat kuntoon.Turo oli reipas poika, eikä jännittänyt yhtään! Sen sijaan muiden koirien hajut oli sitäkin mielenkiintoisempia!

Hiivatulehdus diagnoosin jälkeen monipuolistin hieman Turon ruokavaliota, ettei vain tulehdus johtuisi liian yksipuolisesta ruoasta, ja sitä kautta syntyneestä yliherkkyydestä. Aikaisemmin poika söi riisiä, ja vaihtelevasti eri lihavariaatioita höystettynä monivitamiinilla ja Nutrolinin ravintoöljyllä. Nyt mukaan on keitelty Yrjölän puuroa sovelletulla reseptillä. Ohra, tattari, porkkanamössö on maistunut meidän ronkelille yllättävän hyvin :) Eikö se niin ole ettö vaihtelu virkistää? Eihän sitä itsekään jaksa kovin montaa päivää syödä samaa ruokaa.

Sitten vielä agilitytreeni päivitys:
Eilen treenattiin kahta pientä ratapätkää. Ensimmäinen ratapätkä oltii menty kerran läpi viime treeneissä, mutta nyt käytiin ohjauksia ratapätkällä tarkemmin läpi. Turo oli vähän omissa hajumaailmoissaan, sillä treeneissä ennen meidän suoritusta oli juoksuinen narttu, ja meidän hormonihyrrän ajatuksia ei nartuista noin vain pois saa. Edellisissä treeneissä turo teki ratapätkän kertaheitolla puhtaasti, mutta nyt jouduttiin vähän hinkkaamaan, ei poika tainnut aivan 100% keskittyä. Lopputulos kuitenkin hyvä!
Toisella ratapätkällä hajut eivät häirinneet, ja sain Turon tekemään töitä mun kanssa. Yksi vaikea kohta oli, jossa hämyesteen oli putki, ja minun tuli ohjata koira putken suun ohi itseäni päin olevalle esteelle. Helpommin sanottu kuin tehty. Joko koira meni putkeen, tai sitte käskytin liian voimakkaasti, jolloin koira tuli minua kohti jo ennen hyppyä :D Ajoitusongelma siis! Olin kyllä tosi tyytyväinen Turoon, hienosti se kuunteli, vaikka vaikeuksia oli saada ajoitus ja ajatus samalle linjalle tässä haastavassa kohdassa.

Lopuksi tein yksittäisenä pari kertaa puomia. Ja Turo meni hallissa ekaa kertaa puomin! JES! Oli niin hyvä fiilis. Kyllähän mä tiesin että se sen osaa, mutta jostain syystä hallissa kyseinen este on jännittänyt, vaikkei ulkokentällä ole ollut ongelmaa. Vielä kun koira sen A:n menisi ainakin kerran hallissa ennen kisoja, niin olisi edes hieman luottavaisempi mieli ;)

Kontaktiesteitä

Tällä viikolla agilitya on treenailtu kahteen otteeseen. Agilityakatemian treeneissä tiistaina ja tänään sunnuntaina omatoimista kontaktitreeniä. Oreniuksen treeneissä homma tyssäsi siihen, että neljäntenä esteenä oli A. Turo ei suostunut hallissa kiipeämään A:ta ylös, vaan pisti jarrut pohjaan heti alkumetreillä. Mä en vaan ymmärrä? Olisiko se ollut se A-esteen alla ollut putki, joka koiraa hämää, vai onko se vain se eri ympäristö. Lähinnä parin viikon päästä häämöttäviä kisoja ajatellen, perhosia lentelee vatsassa. Jos se rata tyssää näihin kontaktiesteisiin..
Tehtiin sitten vain päällejuoksuharjoitusta kahdella peräkkäisellä takaakierrolla, ja A-esteen sijasta lähetin koiran putkeen. Lopuksi tehtiin nopea helppo seitsemän esteen ratapätkä, jonka Turo suoritti ensiyrittämällä puhtaasti, jes! Harmitti vaan kun muut hinkkasivat alussa rataa, ja ohjauskuvioita, enkä voinut osallistua saman harjoituksen tekemiseen. No joskus vähän vähemmän, ensi kerralla toivottavasti paremmin :)

Tänään aamusta suunnattiin nokka kohti Ojangon koiraurheilukeskusta. Siellä olikin melkoinen tohina, kun viereisellä kentällä oli alkamassa koulutus ja toisella vastakkaisella radalla treenasi melko kovaääninen shelttilauma. Turo on ollut sen verran omissa ajatuksissaan viimeaikoina, eikä 100% hallittavissa, joten päätin keskittyä kontaktiesteiden harjoittelemiseen, joita voi varsin hyvin tehdä koira kytkettynä flexin kanssa. En halunnut ottaa riskiä, että Turo menisi häiritsemään muita, tosi noloa! Parempi sitten vain ottaa varman päälle :)
Ensimmäinen puomille meno oli hieman epävarma, mutta kun rohkaisin koiraa ja palkkasin niin johan vauhtia ja meinikiä tuli mukaan! A-esteellä sen sijaan ei tietoakaan epävarmuudesta. Alastulosta on tullut varmempi. Turo ei tarvitse minua kyyristymään ja jarruttamaan vauhtiaan esteen alapuolelle kuten aikaisemmin, mutta oman liikkeeni pysähtymisen koira tarvitsee vielä tuekseen. Ei olla lähelläkään huippusuoritusta, mutta edistymistä on tapahtunut runsaasti! Hyvä me! Kunhan koiran saisi vielä tekemään saman halliolosuhteissa.

Videomateriaalia meidän tohinoista:

Turo A-esteellä. Ja kuten lähtötilanteessa näkyy, koira kuikuilee naapureita. Khöm. Häiriötilanteita ja hallittavuutta täytyy harjoitella, se vain ei ole sieltä helpoimmasta päästä. 

Puomilla vauhtia ja varmuutta alkaa tulemaan. Pysähtyminen useimmiten jo hyvä!

Tottelevaisia ja tottelemattomia koiria

Viime viikolla tajusin, että koiran kouluttaminen vaatii oikeasti aikaa ja keskittymistä! Mietin muiden ihmisten hyvin tottelevaisia, hyvin opetettuja koiria, ja samalla pähkäilin Turon ajoittaista kurittomuutta. Tajusin, että toiset koiranomistajat käyttävät monia tunteja viikossa koiransa opettamiseen. Sen sijaan Turon kanssa käydään pari kertaa viikossa agilityssa, vähän lenkillä jotain pientä opettamista ja kotona satunnaisesti temppukoulua. Ei siis varsinaista tottelevaisuustreeniä. Eipä ihme jos herra kiskoisi jokaisen vastaantulevan koiran luokse ja säntäisi fresbeiden perässä, jos hihna vaan antaisi periksi.

En ole pilkunviilaaja, joten pikkutarkka tokoilijaparia meistä ei saa. Sen sijaan päätin alkaa panostaa paremmin perustottelevaisuuteen. Eli tavoitteena olisi 2-3 kertaa viikossa tehdä sellainen ulkoilusetti, jossa treenaillaan aktiivisemmin tottelevaisuusjuttuja. Luoksetulon vahvistus ehdottomasti, parempaa kontaktia, ja ohittamistilanteet olisi kiva saada sujuvimmiksi. Nykyään välillä ohittaminen ihan ok, mutta koiraan en saa kontaktia, koska Turo "vaanii" ja kyttää silmää räpäyttämättä vastaantulijaa. Tokoliikkeistä haluaisin opettaa Turolle sivulle/vierelle tulemisen. Siitä olisi hyötyä niin lenkillä kuin agilityssa. Aikatavotteita ei ole, mutta vähitellen jos parsonipoikaa saisi enemmän kuulolle! :) Kaikki vinkit otetaan vastaan. Muun muassa meidän pojun motivointi on välillä hankalaa, kun namut ja lelut ei tunnu millään riittävän huomionherättäjiksi silloin kun kaveri on tulossa vastaan!

Muutama treenikerta on jo alla, ilman häiriötekijöitä. Kahdestaan Turo tekee luoksetuloja ja katsekontakteja ihan kivasti. Huomasin että päättäväinen, mutta kehuva asenne toimii! Nyt täytyy vain yrittää ylläpitää ohjaajan innostus ja tietysti myös koiran!

Sitten tämän aamuiselta lenkiltä vielä sellainen maininta, että meitä vastaantulevalla puudelilla ei oltu tottelevaisuuskoulutusta viety ihan tarpeeksi pitkälle! Reippailtiin Turon kanssa lenkkipolulla, kun musta puudeli juoksenteli polulla vastaan hieman omistajansa edellä. Turo oli lyhyellä hihnalla, sillä tarkoituksenani ei ollut päästää Turoa haistelemaan. Ajattelin puudelin olevan kiltti ja tottelevainen, se tuli kuonokkain Turon luokse, mutta jatkoimme reippaasti matkaa, kunnes koira yhtäkkiä hyökkäsi takaapäin Turon päälle! Rähinähän siinä alkoi, Turo tietysti vastasi hyökkäykseen. Kumpikaan ei purrut, mutta ei siinä iloisesti häntääkään heiluteltu. Nappasin Turon valjaista syliin, mulkoilin omistajaa ja jatkoimme matkaa. Omistaja ja vähäksi aikaan "kurittamaan" koiraansa, jonka jälkeen jatkoi matkaa koira vapaana! Siis törkeää, ei pyytänyt anteeksi, eikä saanut koiraansa kuriin, ja vielä jatkaa lenkkiä koira irrallaan. Melko vastuutonta! Ärhäkämpi koira olisi voinut vastata melko kovasti takaisin, eikä lopputulos välttämättä olisi ollut yhtä siisitä kuin tässä tapauksessa. Onneksi ei käynyt pahemmin, mutta ei kovin mukava tilanne ollut!

Keskittymiskykyä ja sen puutetta.

Tällä viikolla agilitytreeniä on kertynyt vain parille päivälle. Aina ei voi jaksaa olla niin aktiivinen. Sen sijaan käytiin kokeilemassa sauvakävelyä! Oma nilkkani on kesäisen nivelsiderevähdyksen jäljiltä vielä sen verran heikko ja kipuileva, että agilitytreenien juoksumäärät ovat ainoita juoksuaskelia, joista nilkka ei vielä haitallisissa määrin rasitu. Ajattelin että olisi kiva jos Turon voisi ottaa sauvakävelylenkille mukaan, eikä tarvitsisi mennä kahteen kertaan ensin ulkoiluttaakseen sauvoja ja sitten koiraa :D Päiväsaikaan lenkki sujui kohtuullisen hyvin, sillä vastaantulijoita tai häiriötekijöitä ei oikeastaan ollut. Turo viipotti mallikkaasti edessä. On se kyllä sen verran innokas nuuskuttelija, että välillä joutui hoputtamaan kun herra viipottaisi sivussa pitkin ojanpenkereitä. Tuli siis todettua, että kyllähän se sauvailu koirankin kanssa onnistuu, mutta se vaatii vielä vähän hiomista ja harjoittelua jos tavaksi meinataan ottaa. Ehkä on siis parampi, että sauvailen tästä lähtien itsekseen ja reippaillaan Turon kanssa ihan kaksin ilman kolmansia osapuolia :)

Tiistaina Juhan treeneissä, meitä oli vain neljä koirakkoa kuuden sijasta. Saatiin siis tosissaan treenata kun kaikki ehdittiin tekemään kolme suoritusta. Alla kuva radasta, jonka olen lainannut treenikaverini blogista. Tehtiin rata kahdessa pätkässä 1-8 ja 9-13, jonka jälkeen viimeisellä kerralla yhdistettiin molemmat.

(c) http://saram.blogit.fi

Radalle lähettiin putkesta. Turo teki ensimmäisen pätkän hienosti. Jouduin aika voimakkaasti jarruttamaan Turoa tokalla esteellä, jotta sain koiran kääntymään putkeen. Nelosen ja vitosen välissä tein takaaleikkauksen, vaikka Juha sanoi että persjättö olisi nopeampi ja parempi. Kokeilimme monesti persjätöllä, jolloin kiiruhdin Turon ollessa putkessa neljännen esteen taakse, vastaanottamaan koiran toiselta puolelta. Puolen vaihto onnistui, mutta Turo ei suostunut hyppäämään pituutta, eli ei irronnut esteelle tällä tyylillä. Takaaleikkausta olemme harjoitelleet ja sen avulla irtoaminen tapahtui hyvin. Juha sanoikin, että harvalla koiralla takaaleikkaus on nopeampi ohjata, mutta meillä se toimi. Pituuden jälkeen sai pinkoa täyttä kyytiä suoran päähän tekemään takaakierron. Ei ollut ehkä kaikista sulavin suoritus meiltä, mutta saimme sen kuitenkin sujumaan virheittä. Ensimmäisen osion aikana Juha sanoi minun omistavan hienon koiran. Siitä tuli tosi hyvä mieli! :) Onhan Turo tosi hieno ja taitava, kunhan vaan on motivoitunut ja oikeassa vireessä. Sehän kun osaa olla maailman toheloin ja tottelemattomin jos sille päälle sattuu.

Toisessa pätkässä oli tiukkaa jarruttamista ja takaakiertoa. Pätkä meni muilta osin hyvin, MUTTA Turo ei mennyt puomia! Mä olin ihan varma että nyt oltaisiin valmiita siihen, koska ollaan kontakteja omatoimisesti treenattu, mutta ei! Turo ei hakenut puomille, eikä meinannut sitä juosta vaikka ohjasin ainoastaan puomille. Ehkä ympäristön vaihdos jotenkin hämäsi koiran, tai sitten ollaan sitä kontaktia harjoiteltu lähinnä A:lla. Ens kerralla uus yritys. Kyllähän se puomille meno pitää saada kuntoon ennen marraskuun kisoja!

Kolmas pätkä menikin sitten ihan pelleilyksi. Sekä ohjaaja että koira taisivat olla vähän hyytyneitä, eikä lopputulos voi sillon olla kovin mallikas. Ekalla yrittämällä päästiin takaakierrolle asti tai no Turo hyppäsi sen suoraan kun en ehtinyt ohjeistaa. Sen jälkeen radasta ei oikein tullut mitään, aloitettiin alusta ja mun jalat oli maitohapoilla. Lisäksi pitkä treeni tuntui jo fiiliksissäkin. Räpiköitiin pätkä pätkältä maaliin asti. Kahdesta aikaisemmasta pätkästä olin kyllä tosi ylpeä, sekä koirasta että musta! Tuoreilla jaloilla kun pääsisi koko pätkän vetämään niin vois olla ihan erilainen meninki :) 

Tänään sunnuntaina sitten lähdettiin koko poppoo Ojangon Koiraurheilukeskukseen, tavoitteena treenata puomia ja saada kuvamateriaalia aurinkoisessa syyssäässä treenaamisesta. Vahvistettiin ensin pelkästään puomilta alastuloa 2-on-2-offiin. Kun se sujui niin suoritettiin yksittäisenä puomia kokonaisuudessaa sekä yhden esteen takaa puomin lukemista. Kaikki sujui hienosti jes! Tässä vaiheessa ei ehditty vielä kuvata ja sitten tapahtuikin käänne.

Katsoin pienen ratapätkän, jossa oli lentävä putkeenmeno, jonka jälkeen suoralla linjalla rengas, hyppy, toinen hyppy viistosti oikealle, putki sekä puomi. Ensimmäisellä kerralla Turo teki puhtaasti. Pieni epäröinti ensimmäisen hypyn jälkeen kun tein takaaleikkauksen, niin Turo epäröi hyppääkö hän suoraan vai vierellä olevan hämy esteen. Oikeinhan poika meni, ja hienosti vauhdilla puomille! Toinen yritys oli tarkoitus ottaa videolla, mutta onnistuin pudottamaan namipussin! ARGH! Siitä se alamäki sitten alkoi. Koira karkasi namejen kanssa, onneksi ei häiritsemään muiden suorituksia! Saatiin Turo huijattua kiinni, mutta tämän jälkeen koiran keskittyminen herpaantui. Se muisti radalla siinä kohdassa missä namipussi aikaisemmin tippui, että "tämä oli se kohta" ja sinkosi pois radalta. Ilmeisesti etsimään tippuneita namuja. Tempauksen jälkeen koira yritti karkailla eikö ollut enään kuulolla. Otin koiran remmiin, tehtiin remmin kanssa pari yksittäistä onnistunutta puomia jonka jälkeen lopetettiin treeni siltä päivältä, ettei koira opi karkailemaan ja temppuilemaan. Ei onneksi ehditty häiritä muita koirakoita. Jäi aika huono maku treenistä suuhun vaikka alkupätkä treenistä oli hyvää. Lopun sähläys vain jäi päällimmäisenä mieleen, harmittaa! Pitää laittaa taskut ensi kerralla kiinni, omaa huolimattomuuttahan se oli ja sen johdosta herpaannutin meidän herran keskittymiskykyä. Ja kun meidän tohelo saa jotain päähänsä niin siitä ei ole paluuta. Paras vaan jättää lisätreenit seuraavaan kertaan. Olipas taas meininkiä kerrakseen!

Syysmyrsky - hullut treenaa!

Tää viikko on ollut taas niin harmaa ja synkkä.

Tiistaina oli Agilityakatemiassa Juhan treeni. Eikä mitään helppoja kuvioita, vaan tuttuun tyyliin haastetta riitti. Turo oli kuitenkin tosi taitava ja kuuliainen, vaikka kahteen osaan jouduttiin pätkäisemään rata, sillä en saanut koiraa irtoamaan laajaan kaarteeseen tarpeeksi, jotta olisin ehtinyt kaarresuoran perään tekemään persjättöä. Hyppysuora meni kilpajuoksuksi ja persjätön kohdalla oltiin sitten solmussa. Noh, muilta osin meni hyvin! Eteen irtoamista ollaan harjoiteltu, mutta kaarteessa harjoitukset ovat jääneet, tai oikeastaan en ole varmaankaan ajatellut koko asiaa. Haasteena vain se kuinka kaarteeseen irtoamisen opetan, sillä ongelmana lelujen heitossa on edelleen se, että koira karkaa "saaliin" kanssa. Pitää varmaan ottaa useampi samanlainen lelu mukaan ja harjoitella silloin kun kentällä ei ole ketään muita, jolloin koiran karkaaminen ei aiheuta muille häiriötä. Ehkä meidän poju vielä hoksaa tämän lelun tuomisen...

Tavallisesti ollaan maanantaisin käyty treenailemassa omatoimisesti, mutta tällä viikolla sää ei antanut periksi. Kakkosvaihtoehtona oli tämä torstai -yhtä kökkö keli! Kuumotus päästä treenailemaan kontakteja oli kuitenkin kova ja sateeseenhan me lähdettiin! Eikö sitä sadetreeniäkin pitänyt harjoitella, sillä kisoissakaan sää ei ole esteenä?
Harjoiteltiin ensin yksittäisenä A-estettä, siinä 2-on 2-offia ja paikallaan pysymistä. Turo ei siinä tavallisesti kovin kauaa malta olla, ja pysähtymisessä se on tarvinnut minulta tosi paljon tukea. Saatiinkin A-esteeseen varmuutta, vaikkakin koiran alastulo esteen harjalta vauhdillisesti hidastui aikalailla. Kaikkea ei kai voi saada kerralla? Saatiin hyviä pysähdyksiä, ja pystyin jättämään koiraa itsenäisemmin suorittamaan tehtävää ja silti pysähtyi mallikkaasti! Otettiin mukaan muutama hyppy ja putki, sieltä sitten A:lle. Vauhdin hurmassa kontaktiin tuleminen on paljon haastavempaa, mutta onnistumisia löytyi sieltäkin! Harjoittelemalla tulee kokoajan lisää varmuutta, vaikka luottamus koiran tekemiseen ei ole vielä vahva, mutta hyvä alku meillä on! :)

Lopuksi innostuin tekemään vielä pienen ratapätkän, jossa oli rengas mukana, mutta ei kontakteja. Olisi ehkä pitänyt lopettaa kontaktien hinkkaamisen jälkeen, sillä Turon motivaatio hieman herpaantui ja poju hieman irtaantui kontrollista ja haahuili puolikuurona. Sain kuitenkin pari hyvää 4 esteen vetoa, jossa rengas hienosti suoritettuna ilman apusiivekkeitä. Sain siis lopetettua treenin kuuliaisen koiran kanssa, vaikka keskittymiskyvyn lievä herpaantuminen häiritsikin pienen hetken.

Viikonloppuna olisi tarkoitus mennä videokuvaajan avustuksella tekemään ratapätkää, jos säät sallivat. Toivotaan parasta! :)

Agilitytreenailua!

Elossa ollaan vaikka blogi on selkeästi viettänyt pidennettyä kesälomaa. Jos sitä nyt aloittaisi ahkeramman kirjoittelun ja erityisesti yrittäisi päivittää agilitykuulumisia tänne :) Kesän kuvasaldo on myös jäänyt suppeaksi, joka edesauttoi sitä ettei ole tehnyt mieli kirjoittaa blogiin. Ovathan kuvat tämän harrastuksen suola! Mutta tänään ihanassa syysauringossa oltiin agilitytreenailemassa ja saatiin videokuvaajakin mukaan harjoituksiin! 

Eilen innostuin selailemaan parsonrussellinterrierien foorumia, ja löysin maininnan tämän vuoden parsonien epävirallisista agilitymestaruuskilpailuista, jotka järjestetään marraskuussa Hyvinkäällä. Päätin ilmoittaa meidän veijarin mukaan kilpailuihin, mölliluokkaan! Melko jännää, ekat kisat! Melkosia raakileita ollaan vielä, mutta tästä ilmottautumisesta saa hyvän tsempin ja innon syksyn harjoituksiin. Kilpailutkin otetaan hyvänä kokemuksena ja harjoituksena. Hauskaahan sinne mennään pitämään :D

Turo on edistynyt agilityssa kovasti. Malttia on tullut lisää ja tänään treenatessa huomasin, että keskittymiskykykin on parantunut. Saatiin hyvää treeniä kun viereisellä radalla oli haukkuva koira ja toisella laidalla ohjaaja joka kehui ja kannusti kovalla äänivolyymilla. Täytyy edelleen muistaa olla tarkkana Turon kanssa, sillä se on todella kiinnostunut muista koirista ja karkaa kyllä hyvin vikkelään leikkimään, mutta kun motivaatiotaso saadaan pidettyä hyvänä eikä tehdä liian pitkiä pätkiä kerrallaan niin häiriötreenaaminenkin sujuu, ja kokoajan tietysti kehittii. On se treenaaminen tollasen ADHD-tyypin kanssa vaan haastavaa ja jännittävää, mutta myös antoisaa!

Tänään rakensin pienen mölliradanpätkän, jonka olin ottanut internetistä. Tehtiin siitä 11 ensimmäistä estettä. Lähinnä tarkoituksena oli harjoitella A-estettä ja puomia radalla. Yksittäisenä olemme kyseisiä esteitä jonkin verran harjoitelleet, mutta radalla ne ovat vielä melko uusia tuttavuuksia. Eritysesti huomaa, kun radalla vauhti kasvaa, niin kontaktin päähän ei oikein malttaisi pysähtyä kun vauhti vie mennessään! :) 

Melko nopeasti Turo on kontakteja alkanut oppimaan, sillä ei olla niitä vielä kovin kauaa harjoiteltu. Videolta huomasin kuitenkin, että joudun aivan liikaa tukemaan Turoa, eikä alastulot ole vielä täysin hallinnan ja kontrollin alla, vaikka kovasti poika yrittää ja selkeästi sillä on aavistus jutun juonesta. Lisää treeniä!

Videolta myös havaitsin myös juoksevani liikaa kyyryssä, eli siis pyrin ilmeisesti olemaan lähempänä Turoa. En ollut tiedostanut tätä tapaa aikaisemmin, voisi siis jatkossa keskittyä olemaan enemmän pystyssä ;)

Sitten vielä pieni videopätkä meidän suorituksesta. A-este taisi mennä läpijuoksuksi ja puomilla pysähdys, mutta liikaa joudun varmistelemaan ja tukemaan. Täytyy yrittää vahvistaa pysähtymistä ja koiran omatoimisuutta. Onhan niihin kisoihin onneksi vielä aikaa! ;)

Agiliitäjä

Viime tiistain agilitytreenit jäivät välistä kun oma selkäni sanoi sopimuksen irti ja jouduin olemaan muutaman päivän levossa. Suunnitteilla on ollut jo pidemmän aikaa mennä harjoittelemaan Ojangon koiraurheilukeskukseen helppoja agilitykuvioita ja uusi esteitä itsenäisesti kun jäsenyyden olen sinne hommannut :)

Tänään oli sopivan leuto keli, aurinko paistoi, muttei kuitenkaan ollut paahtava helle. Mitä mainioin treenipäivä. Agilityakatemiassa meillä treenit vaikeutuvat ja ratoihin tulee haastavuutta, joten peruskuvioita pitäisi hioa itsekseen, jotta kokematon ohjaaja ja koiruus saisivat rutiinia ja meininkiä tekemiseen.

Turo oli mitä lositavimmassa treenivireessä! Harjoiteltiin lähinnä irtoamista, ja vaikeutta tuomaan takaaleikkaus joka viimetreeneissä tuli meille uutena juttuna. Saatiinkin se sujumaan hienosti! Pientä ratapätkää mentiin myös ja sujuvasti meni. Mamma oli ihan innoissaan, ei olisi malttanut lopettaa millään. Ensimmäistä kertaa huomasin Turossa kunnolla imua esteille. Pidettiin rimoja minikorkeudessa, treeneissä teemme vaihtelevasti rimoilla ja puomeilla. Hyvä aika lopettaa oli siinä vaiheessa kun huomasi, että sekä koira että ohjaaja läähättävät, mutta molemmilla olisi vielä intoa jatkaa. Pitää jättää pieni tekemisenpalo seuraavaankin kertaan ;)

Ratapätkällä ei meidän kamera meinannut pysyä pienen pippurin kovassa menossa mukana!

Yksittäisenä kokeiltiin muurin hyppelyä, hienosti meni. Radalla meillä on välillä ollut vaikeuksia muurin kanssa, joten tutustutaan esteeseen vähän paremmin. Rohkeasti poika hyppäsi!

Ensimmäistä kertaa renkaan läpi korotettuna. Aikaisemmin ollaan vaan menty maassa olevan läpi. Kerran mentiin sivusta, muutoin innokkaasti ja komeassa kaaressa suoraan läpi.

Yksi kaunis päivä ja poika!

Tässä yhtenä päivänä saatiin nauttia auringosta jä lämmöstä. Mentiin Turon kanssa meuhaamaan pihalle ja sopivasti aurinko paistoi seläntakaa ja sain kerrankin napsittuia teräviä ja tarkkoja kuvia pienestä, nopeasta hulivilistä! On se vaan niiiiin komea <3

Pallojen ja lelujen heittämistä ollaan yritetty harjoitella, mutta poika ei leluja tuo takaisin! Tennispalloa poika suostuu välillä tuomaan heitettäväksi mutta useimmiten on tuovinaan ja viime hetkellä singahtaa karkuun. Lenkillä vapaana ollessaan keppi on ainut väline jota uskallan surutta heitellä, sillä Turo jää nakertamaan sitä paikalleen tai kantaa sitä minua seuraten. Ei siis peloa että juoksisi karkuun vaikka menen kepin siltä hakemaan. Mutta annas olla jos taskusta putoaa jokin lelu, sitä metsästystä ja kyttäämistä kestää reilun aikaa ennen kuin vilpertin saa jollain kostilla kiinni tai houkuteltua luokse. Ei ole löytynyt vielä sopivaa lelua joka olisi samanaikaisesti tarpeeksi mielenkiintoinen, mutta samalla hieman "tylsä", jotta sen malttaisi palauttaa leikittäjälle. Agilityssa tämä muodostuu pieneksi ongelmaksi, sillä en voi palkata Turoa heittämällä lelua. Viimeksi kun kokeilin niin Turo juoksi putkeen piiloon... niin tyypillistä! Ehkäpä kaikkia aikanaan.

Tässä kuvasaldoa söpöläisestä.

Poseerausyritys, vaikka aurinko häikäseekin silmiin.

Palloa mä metsästän, palloa mä metsästän! 

Tahdon saada suuren, tahdon saada suuren!

Naatiskelija saalis sussa!

Vilskettä ja vipinää

Viime viikonloppuna ei toimintaa tai meininkiä tästä huushollista puuttunut. Isäntä lähti tekemään mökkivalmisteluja kesää varten ja mamma jäi Turon ja hoitolapsi Millan kanssa pitämään taloa pystyssä.

Sällihän oli melko villi ja energinen, ei olisi jättänyt Millaa hetkeksikään rauhaan vaikka toinen antoi selviä singnaaleja mörinän ja hampaiden vilauttelun muodossa. Turoa ei pikku pelottelut kiinnostaneet. Tehtiin pitkä kävelylenkki ja ensimmäisenä illaltana odotti vielä agilitytreenit, joten odotin loppuillan sujuvan rauhallisissa merkeissä. Treenit meni superisti, on se Turo vaan melkonen kone! Kunhan mamma oppisi muistamaan radat ja kuviot niin kyllä meissä olisi pitelemistä, mutta vielä ei olla niin pitkällä :D

Treenien jälkeen herra simahti autoon samantien, mutta kotiin päästyä alkoi taas rumba! Milla oli nautiskellut ylhäisestä yksinäisyydestä ja nautti myös kahden keskeisestä iltalenkistä ilman vilperiä jaloissa.

Yö sujui kuitenkin hyvin, molemmat nukkuivat sängyssä, kaunalossa eripuolilla. Ei ollut mitään eripuraa. Tosin aamulla Milla antoi Turon mielestä liian pitkät aamupusut joten poika päätti tirauttaa pienet protestipisut peitolle!!! Missähän sällin käytöstavat! Melko noloa poikaa sitä kyllä jälikäteen oltiin..

Toinen päivä sujui helpommin, ehkäpä treeniväsy ja vahtaaminen iskivät jälkikäteen, mutta pääasia että iski! Turo nukkui lähes koko päivän makuuhuoneessa ja Milla sohvalla, rauha maassa. Huoh!

Viikonlopun aikana karvakorvat ilmeisesti onnistuivat hieman tartuttamaan piirteitään toisilleen. Turo malttoi olla rauhassa ja levätä toisen koiran läsnäollessa, ja sen sijaan Milla intoutui maiskuttelemaan luita ja jopa leikkimään lenkillä pienen schipperken kanssa. Ennenkuulumatonta :D Neiti kun ei yleensä muita koiria vilkaisekaan, iloinen yllätys :)

Loppujen lopuksi melko kivuttomasti meni hoitoreissu ja tuli todettua että Turon kanssa voi ottaa toisen koiran useammaksikin päiväksi hoitoon saamatta hermoromahdusta.

Sitten vielä muutama kuvatus väsähtäneistä kaveruksista. Lenkille ei kameraa sattunut mukaan vaikka aurinko paistoikin ihanasti koko viikonlopun.

Sovussa pedissä :)

Pääsiäinen Leppärannassa!

Mökkeilemästä selvitty hulivilin kanssa ja paremmin se meni kun olisin odottanut. Hienosti osasi poika olla autovaljaissa ulisematta, varmaan pidempi automatka vei tällä kertaa voiton, jes! :) Poseerausta ja mielistelyä sekä vastapainona haukkumista ja tottelemattomuutta piisasi koko viikonlopun yli. Hieman koostetta.

Aurinkopaistaa ja lämpöä piisaa, miten muuten sitä voisikaan pyhiä viettää kun mökillä köllien ja touhuten! Turokin pääsi kotikulmille, lähes lönkyttelymatkan päähän kasvattajastaan. Mökkiä ei tainnut pikkuherra muistaa kun viimeksi ollaan sielä vierailtu Turon luovutuspäivänä :D

Järvi oli vielä vähän jäässä ja sitä jännitettiin ettei Turo vaan lähde sinne seikkailemaan. Käytiin ensimmäisenä laiturilla kurkkaamassa ja eiköhän se poju astunut jäälle ja avannon ohuen ohuen jään päälle pulahtaen saman tien! Valjaista nostettiin talviturkin heittänyt vintiö ylös ja eipä tarvinnu sen jälkeen miettiä meneekö poika jäille vai ei ! Hyvä kun saatiin poika laiturille poseeraamaan, sen  verran varovaisesti jalat harallaan laituria pitkin käveltiin. Saipahan vintiö opetuksen.

Melko hyvin Turo kuunteli ja pysytteli omalla tontilla vaikkei aitoja pihan ympärillä olekaan. Millan perässä Turo lähinnä kulki, olivat kun majakka ja perävaunu sipsuttaessaan pihaa ympäri. Milla juoksi pallon perässä ja Turo hölmityneenä kiersi tuplasti isompaa rinkiä neidin ympärillä. Oli varmaan Millalla kestämistä tässä nuoressa riiviössä, ja pari kertaa se palauttikin herran takaisin maanpinnalle. Turonkin kanssa taisteltiin ja heiteltiin leluja, ettei poika jäänyt ihan vanhan neidin jalkoihin.

Pariin kertaan taidettiin juosta Turoa naapurista takaisin omalle pihalle. Pentutu kun keksii omia juttuja niin sillon sitä esitetään niin kuuro-mykkää!

Aurinkoa riitti ja sitä mukaan kun lehtiä haravoitiin niin Turo keksi niissä piehtaroida ja möyhiä, mikä nyt ei yllättänyt sinänsä. Ruokakin maittoi kylässä erilailla kun kotona ja virtaa riitti niin ettei malttanut millään nukkua. Mutta nyt on poika kotona niin naatti ja väsynyt, että latailee akkuja varmaan vielä useamman päivän, mikä rauha ja nautinto! :D

Vierailulla veli-Vilin luona!

Aurinkoinen äänestyspäivä sattui sunnuntaille. Ennen vaaliuurnille menoa oli kuitenkin sovittuna koiratreffit Turon velin kanssa Nikinmäessä. Automatka oli malttamatonta, kuten se tuppaa aina menomatkalla olemaan. Liian kivoihin paikkoihin poitsua aina roudataan kun ei meinaa pöksyissään pysyä. Kotimatka sujuu aina paljon maltillisemmin ja rauhassa makoillen omissa turvavaljaissa :)

Paikka oli muistissa viimevierailulta, sen verran täpinöissään poju oli kun autostä pääsi ulos. Pihalla vastassa oli pörröinen ja rotevampi, komea Vili herra jonka rinnalla Turo näytti ihan minimieheltä! Hassua miten pikkupentuna kaksi niin samanlaista poikaa voivat vanhempina muuttua niin erilaisiksi. Edelleen kyllä oli tunnistettavissa samansukuisuus, vaikka kokoa ja karvaa olikin kertynyt eri tahtiin.

Mylläys ja meininki oli melkoinen, ja välillä pojille tuli kahnauksia, joka nuorten urosten välillä oli odotettavaa. Siististi pojat kuitenkin painivat ja temmelsivät vaikka metelistä päätellen olisi voinut luulla jotain ihan muuta :D Rapa roiskui ja meininki oli iloinen!

Turo jopa innostui pallosta, etenkin kun sai veljensä perään takaa-ajoon, jota poju pitää yhtenä lempileikeistä koirapuistossakin! Mitä enemmän väkeä ja mitä kovempi vauhti, sen parempi!

Täysii täysii!

Sitten vielä muuta päivittelyä!

Kevät ja ne niin pelottavat pyörät ja juoksijat ovat ilmaantuneet lenkkipoluille, hui! Turon alkureaktio oli rähinä ja syöksyntä kohdetta kohti. Ei kivaa, fiilisket lenkillä olivat välillä jopa toivottomia. Nyt ollaan pyritty malttamaan Turon mieltä ohitusten kohdalla ja saamaan herran huomio tiiviisti itseemme (vaikka välillä se tuntuu olevan toivotonta), joten ohitukset ovat alkaneet sujumaan rähisemättä. Sujuviksi niitä ei vielä voi sanoa, mutta suurimmilta negatiivisilta reaktioilta ollaan vältytty.

Remmikäyttäytymiseen ollaan puututtu myös vetämisongelman myötä. Kaikenlaisia konsteja on kokeiltu, mutta ei ole tuottanut tarpeeksi selviä tuloksia. Pinnahan siinä meinää väkisin kireällä olla! 

Nyt ollaan opeteltu naksutinkoulutuksen alkeita, jonka ansiosta sekä remmissäkulkeminen että ohitukset ovat alkaneet sujua paremmin, vaikka töitä on vielä reilusti jäljellä! Yhtenä oleellisempina asioina katsekontaktin saaminen, treeniä treeniä ja lisää treeniä. Kaipa sen tottelevaisen koiran kouluttaminen vaatii aina suuren määrän työtunteja, mutta sitä lopputulosta ja palkintoa odotellessa :D

Tokokirjakin saatiin Vilin mammalta lainaan, jos sitä tenttien jälkeen pääsisi kirjan kimppuun ja yritettäisiin 

jotain perusjuttuja saada toimimaan. Innolla odotan! 

Yritetään vähän poseerata, vaikka ehkä pikkusen pallon kyttäämiseksi menee ;) Valmiudessa ampaisemaan!

Kevät tulee!

Ihanaa aurinko on paistanut tänään koko päivän ja mittarikin näyttää jo plussan puolelle! Miten ihanan hyvälle tuulelle tulee lenkkeillessä kirkkaassa ja lämpimässä kevätsäässä!

Ollaan käyty melkein joka päivä koirapuistossa leikkimässä ja tutustumassa uusiin koirakavereihin. Turo tykkää kovasti ja heti kun ollaan kävelemässä koirapuistolle päin niin remmi alkaa kiristymään. Puistossa on kyllä välillä ollut koiria, jotka ovat ottaneet Turon silmätikuksi ja härnänneet ja pörränneet perässä, mutta meidän pojalla on pitkä pinna ja melko kauan se sietää kiusantekoa ennenkuin antaa takaisin :D

Tänään oltiin valokuvailemassa puistossa kahdestaa ja harjoiteltiin pallon luovuttamista, kun agitreeneissa en voi leluilla palkata kun poju lähtee juoksemaan kun suuremmankin saaliin kanssa pitkin hallia! Ulkona lelun anataminen sujui hyvin ja Turo toikin palloa omaehtoisesti minulle uudestaan heitettäväksi. Eiköhän se treenillä ja kun kokemusta karttuu niin opi paremmin luopumaan leluista.

Ollaan nyt pentujen agijatkokurssilla ja hienosti on mennyt! Ollaan jo tehty pientä rataa, jonka Turo suorittaa hienosti kuhan ohjastaja muistaa omat liikkeet ja koiran opastamisen :) Melkosta jumppaa molemmilla, ja kuntoilun lisäksi molempien aivot höyryävät!

Agilitya ja muita harrastuksia!

Pakkanen paukkuu täällä etelässäkin hurjissa lukemissa, juuri ja juuri uskalletaan Turon kanssa nokan päällä kurkistaa ulos! Onneksi päivisin ilma hieman lauhtuu ja ollaan ihan lenkkeilemäänkin päästy, tassut vain tuntuu pojulla olevan melko kovilla, melkoisia askellajeja on monitaituri näyttellyt!

Eilen uskaltauduttiin agitreeneihin vaikka jahkailin koko päivän lähdön kanssa. Loppujen lopuksi taivuin ja lähdettiin kokeilemaan miltä treeni tuntuisi. Hallin pihassa mittari näytti -26 astetta huhhuh! Pikaisesti takki niskassa juostiin halliin, siellä onneksi ollut yhtä kylmä, valojen lämmittävä vaikutus oli yllättävä :)

Harjoiteltiin uutena juttuna muuria ja rengasta, muutoin aikalailla vanhojen kertailua. Edelliskerralla projektina oli keinun päälle kiipeäminen, ilman että keinu vielä liikahti mihinkään suuntaan. Hienosti Turo uskalsi juosta keinun päähän, vaikka korkeallahan se oli!

Nyt ollaan harjoiteltu jo pientä rataa, jotka Turo suorittaa hyvin kunhan itse muistan keskittyä ja opastaa koiraa oikein. Tuntuu että ennemminkin itse käännyn väärään suuntaan tai haahuilen ympäriinsä ja siitä johtuen kaikki ei mene ihan niin sujuvasti kun voisi. Turo herrakin on kyllä varsin malttamaton. Jos rata jatkuu yli kahden esteen niin ärinäkuoro ja komennus on melkoista! Turo kyllä jatkaa suorittamista, mutta malttamattomuus kuuluu ja on huvittavaa :D 

Meidän pieni vekkuli on myös välillä hieman malttamaton siinäkin mielessä että muutamaan otteeseen kun herraa ei ole niin jaksanut harjoittelu innostaa niin hallin ovesta on juostu ulos hieman tuulettumaan. Omatoimisia taukoja siis harrastellaan, mutta keskittyessään varsin mallikelpoisia oppilaita olemme kumpainenkin.

Agilityharjoituksista emme ole saaneet vielä kuvamateriaalia, joten kevennykseksi hieman tämän mamman ratsastusharrastus otoksia. Tuli kaipuu kesään näillä pakkaskeleillä ja viime kesäisen estekilpailun muistot saivat esteratsastuksen hurmoksen muistumaan! Jos sitä rohkaisisi mielensä ja kokeilisi uuden vuokraheposen, Erkin kanssa loikkia ensi kerralla muutaman esteen! Saapas nähdä, vai jääkö keväämmälle...

Minä ja Henkka kesä 2010 estekilpailut 80 cm, Voitto tuli puhtaalla suorituksella!

Ratafiilistelya ja vauhtia, häntäkin viuhuu ;)

Koiranelämää!

Lunta tuiskuttaa ja meidän poju on aivan tohkeissaan! Lumipallot on siistejä ja lumikasat kaikista siisteimpiä juttuja! :)

Viime viikolla agitreenit meni kivasti, muutamaa pikkuseikkaa lukuunottamatta. Turon mielestä jahkattiin samaa tehtävää muutaman kerran liian pitkään, joten herra päätti livahtaa hallin ovesta pihalle tuulettumaan. Ekalla kerralla sain pojan melkeen heti takaisin treenailemaan, mutta tokalla kerralla piti käydä vähän peuhaamassa pellolla ja näyttämässä taitojaan hangessa. Autoja liikkuu melko lähellä, joten pelotti sen puolesta, muutoin oli tiedossa että Turo tulee luokse kunhan ensin päästää vähän höyryjä. Harjoiteltiin pientä rataa, jossa hyppy, putki ja vielä hyppy. Hienosti poika osasi, lennokkuutta ja innokkuutta on tullut harjoituksiin mukaan!

Viime viikolla piipahdettiin ensimmäistä kertaa koirapuistossa. Turo tykkää kovasti kun saa kavereiden kanssa leikkiä. Rohkeasti se meneekin muiden koirien luokse, vaikka useimmiten on porukan pienin viipottaja. Laukka askelia saa ottaa kahta kauheammin kuin muut koirakaverit, muttei se ole menoa häirinnyt. Ainoastaan isot tummat koirat ovat aluksi jännittäviä, mutta pienen varovaisuuden jälkeen niiden kanssakin pehataan mennen tullen.

Tänään on poseerattu ja meuhattu lumihangessa. Lumipallojen perässä on kiva hyppelehtiä ja lunta on mukava mutustella juoksun lomassa! Ja vielä: meidän poju on alkanut nostamaan koipea oikein kunnolla! Välillä tulee vielä kommöhdyksiä, mutta pikkuhiljaa alkaa heppu tajuamaan tyttöjen ja poikien pissityylien erot :D

Treeni nro 3!

Ihanaa Turo, tänään oli mahtava päivä! <3

Aamulla olin vielä epävarma lähdemmekö treenaamaan ollenkaan, sillä Turo loukkasi tiistai-iltana oikean takajalkansa liukastuttuaan kotona. Loppu ilta menikin könkätessä tai vähintäänkin astumalla toisella jalalla hyvin lyhyttä askelta. Muutaman päivän on ollut nyt kevyemmällä liikunnalla ja touhuilla, sillä mahdollisesti jonkinlainen venähdys/vääntyminen siellä jalassa tapahtui. Tänään perjantaina jalka on kuitenkin ollut parempi, eikä aristusta ole ollut havaittavissa. Päätin siis kuitenkin lähteä hallille kokeilemaan ja tunnustelemaan miltä jalka tuntuisi/näyttäisi.

Hieman Turo nosteli hallin pihalla jalkaa, mutta ajattelin sen johtuvan kylmästä, sillä liikkeessä ei ollut mitään normaalista poikkeavaa. Olin varustautunut treeneihin tällä kertaa lelujen lisäksi juustopaloilla! Ja se osoittautui nappivalinnaksi. Harjoiteltiin keppejä, suoraa sekä kaarevaa putkea, nenäkosketusta kontaktipaikalla sekä sarjahyppelyitä puomeilla. Turo meni niin mahtavasti kun vain voi mennä. No muutaman kerran kontakti herpaantui, mutta lopulta sain aina Turon innostumaan ja huomaamaan minut.
Ohjaajan kanssa tehtiin kolmen esteen sarjaa sekä niin, että kaikki kolme estettä olivat lähes peräkanaa että kahden esteen avulla, jolloin toisen esteen jälkeen valssattiin ja palattiin takaisin hyppäämään ensimmäinen este. Motivaatio ongelmia oli näädän kanssa, joten vaihdettiin punaiseen palloon, jolla ei olla viikkoon leikitty niin jo rupesi taas onnistumaan!

Koira ja mamma pursusivat molemmat intoa, ja treenin jälkeen molemmat olivat läkähtyneitä. Turo nukahti tyypilliseen tapaan autoon. Perjantai-ilta sujuu kotona taas rauhallisissa merkeissä :)

Agilityharjoituksia

No nyt on pari viikkoa käyty treenailemassa Agilityakatemian hallilla. Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin esteisiin, putkeen sekä keppeihin. Alku sujui hyvin ja Turo vaikutti uteliaalta sekä innostuneelta. Kun päästiin suorituspaikalle Turo meni totaalisesti lukkoon. Kouluttaja piti valjaista kiinni kun yritin houkutella ja innostaa Turoa juoksemaan puomin yli. Ei tuntunut mikään kiinnostavan, ei lelut tai makupalat. Toisella puolella kenttää haukkuivat koirat hullunlailla eikä iso pelottavannänöinen mieskouluttaja helpottanut yhtään harjoittelua.
Putkeen meno sujui jo hieman mallikkaammin, tosin se tekemisen ilo ja lennokkuus, joka normaalisti huokuu Turosta oli täysin kateissa. Loppupuolella keppitreeni kuitenkin vapautti yhteistyötä hiukan, kun saimme touhuta ja edetä kahdestaan. Onnistumisen iloa saatiin, vaikka jännitys sallittakoon ekakertalaiselta.

Seuraavia treenejä odotin innoissani, oltiin käyty heti alkuviikosta ostamassa Turolle uusi näätäriepu, joka vinkuu mukavasti. Lenkillä ollaan revitelty ja touhuttu näädän kanssa valtavalla riemulla! Ajattelinkin treenien soljuvan mallikkaasti, sillä tähän mennessä uuden lelun hohtoa ei ole voittanut mitkään esteet tai pelot. Hallille saavuttiin häntä pystyssä ja iloisena. Haisteltiin hieman muita pentuja, tehtiin temppuja ja vedettiin näätää kilpaa. Kaikki tuntui erittäin luapaavalta. Koirakot meidän edellä harjoittelivat kouluttajan kanssa puomin ylittämistä sekä hieman valssaamista. Kokeiliin odottaessamme etukäteen harjoitusta viereisellä esteellä ja Turo teki mahtavalla motivaatiolla ja innokkaana kaiken mihin sitä ohjasin, jes! Kun pääsimme suorituspaikalle saimme aikaiseksi YHDEN suorituksen, jonka jälkeen totaalinen lukko, koira muuttui täysin kuuroksi ja hiiviskeli hallin laitoja nokka maata laahaten.. Voi ei taasko! No luovutettiin vuoromme jonossa seuraavalle.
Kovan yrittämisen tuloksena sain Turon uudelleen innostumaan minusta ja näädästä, juostiin kepit läpi kuin ammattitaiturit, samoin puomit valsseineen sujuivat kuin vettä vaan! Jokin siinä vain on, että kahdestaan kun saamme työskennellä koira on iloinen ja aktiivinen, avustuksen kanssa menee täysin paniikkiin ja haluttomaksi.
Treenin loppupuoliskolla kokeilimme vielä pussia, ja melko sujuvasti sieltä sujahdettiinkin.
Toivottavasti ensi viikolla pystymme näyttämään taitojamme myös kouluttajan opastuksessa! Meidän pieni mussukka on vielä niin vauveli ja arkajalka. Keskittyminen herpaantuu heti jos olotila ei ole turvallinan ja mieluisa. Onneksi meillä on vielä neljä treenikertaa jäljellä, joka kerta paremmaksi! :)

Pentuagility -kurssi

Tänään tuli iloista sähköpostia, me päästään Turon kanssa tutustumaan agilityn saloihin pentuagilitykurssille ensi viikosta lähtien! :)
Meitä on seitsemän koirakon ryhmä pääsemässä tositoimiin! Huomasin listalta, että muut koirat painivat maxi sarjassa, mutta meidän pippurinen mini/medi varmaan pärjää siellä isompien jaloissa.

Ensi viikolla sitten kuulumisia ensimmäisistä treeneistä!

Tallikoira seikkailee!

Talvi loma porskuttaa eteenpäin kovalla vauhdilla, onneksi melkein kaksi viikkoa vielä loikoilua, urheilua ja koirankoulutusta jäljellä! Turon temppukoulussa ollaan harjoiteltu istumista, maahan menoa ja siitä taas istumista, silmiin katsomista, jalkojen välistä pujottelua sekä uusimpina tulokkaina ryömimistä ja kierimistä. Miellyttämisen haluinen ja aktiivinen pentu oppii ja tekee mielellään. Temput sujuu hyvin vaikka herra yrittääkin välillä fuskailla ja arvailla seuraavaa pyyntöä.

Mummolassa vierailu on toistaiseksi pannassa, sillä Millalle suoritettiin tällä viikolla sterilointi sekä nisäkasvaimia poistettiin samalla. Kaikki meni hyvin ja maha on nyt koko matkalta tikeillä ja leidi on hyppykiellossa. Reipas ja olosuhteisiin nähden iloisen näköinenn narttu kuitenkin oli. Turo lähettää suukkoja ja pikaista paranemista esikuvalleen!

Tänään oli ohjelmaumerona tulevan Tallikoira Turon tutustuttaminen hevosiin ja talliympäristöön. Oli mukavan leuto keli Turolle ottaa osaa hevosteluun. Ali tietysti ensimmäisenä hirnahti kun astuimme ovesta sisään, joten jännitys ja paniikki oli melkoinen, sylissä tutistiin ja vapistiin. Pienet lavan nuuhakisut ja lipaisut rauhoittivat Turoa, vaikka vähän piti mamman sylistä murista ja vilautella hampaita. Katselimme kun ystäväni Merja ratsasi Alilla, jolloin Turo sai kaikessa rauhassa tutkailla ja ihmetellä ympäristöä.Kun palasimme talliin, posket olivat jo lommollaan hevosenlantaa ja heinää, häntäkin viipotti iloisesti. Loppujen lopuksi erinomainen suoritus ensikertalaiseksi <3

Levi

Tänään kotiuduttiin takaisin Etelä-Suomeen Lapin reissulta. Luulisi, paikkakuntien sijaitsevan päinvastaisissa paikoissa, sillä Helsingissä oli ainakin tuplasti enemmän hankea kuin Levillä!

Lunta kuitenkin riitti sen verran, että mutkamäki ja sivakointi tulivat viikonmittaisella reissulla hyvin tutuiksi. Pakkanen paukkui -7 ja -28 asteen välillä, suurimmaksi osaksi -15 tuntumassa, joten koirat eivät suostuneet kovin kauaa ulkoilemaan kerrallaan, mutta kyllä me silti ehdimme Lapin maisemiin tarpeeksi tutustua kera koirien.

Maisemat ja ilma oli mitä parhain! Hieman sateli lunta loppuviikosta, mikä ei yllättänyt, sillä unohdimme kameran laukun pohjalle alkuviikon kirkkailla keleillä, ja kun kamera vihdoin lähti reissuun mukaan niin sumu ja lumisade oli vallitsevana teemana.  Kuvaussessioita hankaloitti myös valonpuute. Aurinko nousi joka aamu vasta kello 11 korvilla ja pimeää laskeutui jo 15 aikoihin. Oli siinä ihmettelemistä!

Raketit paukkuivat Uutena Vuotena. Käytiin ihastelemassa rakettien pauketta Levikeskuksessa, jossa ammattilaiset esittelivät taitojaan. Turon ensimmäinen uusi vuosi sujui hyvin. Milla yritti provosoida haukkumiseen ja hermostuneisuuteen, mutta Turo otti asian melko lungisti, se ei turhia hötkyillyt. Muutaman kerran haukahdettiin ja ihmeteltiin, taidettiin yöllä muutaman kerran pompahtaa pystyyn kovan paukauksen johdosta, mutta muutoin ilta ja yö sujui mallikkaasti.

Oikein mukavaa vuoden alkua kaikille karvakorville, etenkin pippurisille ärriereille ja niiden omistajille!