Pitkän pohdinnan jälkeen olin varannut Turolle ajan Koirakorjaamolta ongelmakoirakouluttaja Emilia Rainetojalle. Eihän Turo varsinaiseti ongelmakoira ole pikemmiten perusarjessa helppo tapaus, mutta joitakin häiritseviä piirteitä siinä on, joihin omat koulutustaitoni eivät ole riittäneet. Yksi suurimmista ongelmista ja Turon varovaisuus ja epäluuloisuus kaikkea uutta tai yllättävä kohtaan - oudosti liikkuvat ihmiset, nopeasti jostakin ilmestyvät ihmiset, tuulessa heiluvat muovipussit, äkkinäisesti liikkuvat asiat, hevoset jne. Tällaisissa Turolle vaikeissa tilanteissa koira hermostuu, alkaa murisemaan, haukkumaan ja pahmmillaan menettää malttinsa täysin ja saa paniikinomaisen haukkukohtauksen. Näitä kohtauksia ei kitketä ihan helposti, sillä koira menee täysin lukkoon, ja tilanne täytyy saada jollakin konstilla rauhoittumaan. Turo on muutoin hyvinkin tottelevainen pieni terrieri, mutta nämä yllättävät kohtaukset aiheuttavat silloin tällöin melkoisia haasteita. Halusinkin lähteä ratkaisemaan ongelmaamme koirakouluttajan avulla.
Olin lähettänyt ennakkotietoja Turosta Emilialle, mutta paikanpäällä juteltiin koirasta lisää, samalla kuin Emilia tarkkaili Turon käyttäytymistä perus remmilenkillä. Tämän jälkeen toteutettiin kolmen erilaisen testin muodossa luonneanalyysia.
Ensimmäisellä rastilla kävelimme normaalisti tienreunaa, kun yhtäkkiä vieressämme oleva peltitynnyri rämähtää. Turo ei reagoinut tähän vahvasti. Luulen että testiä hieman vääristi mieheni sijottuminen tien vasempaan reunaan edessämme, jonne Turo veti. Kun kävelimme uudelleen peltitynnyrin ohi niin hieman koira sitä mulkoili, mutta oli ihan hiljaa.
Toisella rastilla olin edelleen hihnanpäässä. Kävelimme metsikössä eteenpäin, ja jossain vaiheessa suoraan edessämme nousi työhaalari pystyyn. Turo sai haukkukohtauksen ja peruutti remmin pituudelta taaksepäin. Häntä oli kokoajan pystyssä, samoin kun koko leijonanharjas selässä. Kävelin hitaasti haalarin luokse ja laskin sen takaisin maahan. Turo rauhoittuo nopeasti ja tuli hieman varautuneena tutkimaan haalarin.
Viimisen rastin katsoin vierestä Samin taluttaessa. Jääkiekkomaskinen hahmo kelkan selässä tuli Turoa kohti. Tästä koira sai superhepulin. Häntä olo hyvin pitkään pystyssä, vasta viimeisillä metreillä häntä ja perä alkoi laskemaan. Kun kelkka pysähtyi menivät S ja Turo sitä katsomaan. Melkoista touhotusta koiralta, ja se keskittyikin enemmän häsläämään kuin keskittymään kohteen tutkimiseen. Niinpä pieni pörinä kävi vielä kelkkaa palautettaessa takaisin lähtöpaikalleen.
Emilia sanoi, ettei Turo ole missään nimessä arka, ja se suoritti testin oikein hyvin. Turo on kohtalaisen kova koira, jolta löyty terrierimäisesti terävyyttä, mutta sitä on hyvin paljon. Toimintakyky on sen sijaaan huono, eikä Turo keskity pelkäämäänsä kohteeseen tutkimiseen tai tarkkailuun vaan menettää heti malttinsa, eikä kykekene keskittymään muuhun kuin haukkumiseen. Tätä toimintakykyä ja sen hallintaa tulee jatkossa kehittää, sekä meidän rooliamme Turon johtajina.
Analyysi kuvasi oikein hyvin käsitystäni Turosta, eikä siinä tullut erityisiä yllätyksiä. Sovimme kuukauden mittaisesta koulutusjaksosta, jonka aikana käymme kolme kertaa koirakorjaamolla. Saamme myös paljon kotiohjeita ja läksyjä. Koulutus alkaa 17.1 viikon mittaisella huomioimattomuusjakolla eli "jääkaudella", josta saimme tarkemmat ohjeet luettavaksi. Viikon huomioimattomuuden jälkeen menemme ensimmäiselle varsinaiselle koulutuskerralle. Mielenkiinnolla odotan mitä saadaan aikaan! :)
Oli pakko kommentoida:) Saitteko mitään konkreettisia neuvoja tilanteisiin, esim miten koiran pelkoa tms. hevosiin lähdetään työstämään? Aina ihmettelen näissä "johtajuus" -menetelmissä, että miten se jääkausi muuttaa koiran käytöstä niissä ongelmatilanteissa.
VastaaPoistaItse olen kiinnostunut kouluttamaan käyttäen pohjana koiran oppimispsykologian tutkimustietoa. Tässä mielenkiintoinen artikkeli "johtajuudesta": http://klikkeri.blogspot.fi/2009/08/johtajuus.html. Kandee lukea:)
Me ei vielä konkreettisesti saatu ohjeita. Me pidetään tuo viikon jääkausi, jonka aikana olisi tarkoitu horjuttaa järjestystä meidän laumassa, ja saada Turo hieman ihmettelemään. Tämä "jääkausi" ilmeisesti helpottaa itse koulutuksen aloittamista, ja se on vain tuo lyhyt jakso. Ensimmäisellä koulutuskerralla pureudutaan varsinaisiin menetelmiin ja koulutukseen. Eli itsessään jääkausi ei kouluta/muuta koiraa.
VastaaPoistaOlen itseasissa lukenut tuon oppimispsykologian linkin, ja se on tosi mielenkiintoinen, ihan erilainen lähestymistapa! Monet ovat kuitenkin kehuneet Emiliaa ja saaneet hänen avullaan hyviä tuloksia, joten minäkin haluan hänen kanssaan yrittää Turon epäluuloisuutta vähentää. Noita koulutusmetodeja on kyllä niin monia, se on melkein laji kuin laji, ja niitä eri koulukuntia löytyy :)
Kuitenkin koiran oppimiseen perustuvat koulutusmenetelmät perustuvat tutkittuun tietoon, tieteellisiin faktoihin, kun taas johtajuusteoria on "kuopattu", kun ei sille löydy teoreettista pohjaa.
VastaaPoistaSe vain ei mahdu mun päähän, että usein koirakorjaajat sanovat esim "jos koira vetää hihnassa, on teillä johtajuusongelma" -tyyppiset analyysit.
Halusin vain tuoda mielipiteeni. Tuttavani kävi herkän paimenkoiransa kanssa koirakorjaajalla ja saivat neuvoksi haukkumisen lopettamiseksi kolinapurkilla koiraa kohti heittämisen. Noh, tämä koira on todella epävarma nykyisin ja sisällä saatuaan yhtäkkiä huomiota pissailee sisälle. Ovat sitten sitä mieltä, että on niin paha johtajuusongelma, että sille on pidettävä "ikuista jääkautta". Vähän on ollut ikävä seurata näiden menetelmien käyttöä.
Mie oon ite sitä mieltä myös vähän, että johtajuusteoriat on aika kaukaa haettu. Itse kun on monien koulutustyylien kautta ratkonut ongelmia, niin on tullut kokeiltua myös kolinapurkki, jääkausi ja johtajuusjutut. Aika tuloksettomia tai oikeastaan pehmeällä paimenella tekivät enemmän tuhoa. Meidän ärrierillä sen sijaan jääkausi toimi, mutta ei se johtajuusasioihin vaikuttanut. Enemmän kyse oli siitä, että huomaamaton lelliminen ja paapominen loppui, jonka jälkeen koira alkoi ansaita työn kautta kaiken. Sillä tiellä ollaan edelleen ja meidän pelkoaggresta ärrieristä on tullut lenkeillä muista piittaamaton äijä :) Itse montaa suuntaa kokeilleena voin sanoa, että vannon Tommy Virénin nimeen. Vähän samaa linjausta on Tuure Kaimiolla ja Turid Rugaasilla. Avainsanana positiivinen vahvistaminen :) Kannattaa jo mielenkiinnosta ja vertailun vuoksi tutustua!
VastaaPoistaKiitoksia mielipiteistä. Kirjoitinkin Einelle jo yhden vastauksen, mutta näköjään kännykän kautta se ei tänne tullutkaan no pöh!
VastaaPoistaTeorioita on hyvin paljon, ja eri ihmiset puoltavat erilaisia menetelmiä, myös erilaisille koirille sopivat hyvin erilaiset lähestymistavat. Herkälle koiralle esimerkiksi kolinapurkki voi olla todella järkyttävä asia, eikä pehmeän koiran kanssa sellaista tulekkaan käyttää. Sen sijaan meidä terrierille tuo kolinapurkki on ollut ihan loistava keksintö! Kun vierait tulee meille kotiin, saan purkkia näyttämällä koiran keskittymään ja lopettamaan mahdollisen haukkumisen. Kolinapurkista ei kuitenkaan tule korialle traumaa ja se on ihan ok sen käyttämisen jälkeen. Ei luimi, arastele tms. Joten Turolle toimii.
Koirakorjaamolle lähdin Turon kanssa sen vuoksi, että olen kuullut Rainetojasta kovasti positiivista palautetta. Olen myös lukenut artikkeleita johtajuusteoriaa vastaan, enkä itsekään välttämättä tuohon teoriaan vahvimmin nojaa. Olen myös jonkin verran tutustunut Tuire Kaimion kirjallisuuteen. Tässä tilanteessa minulle tuli kuitenkin seinä vastaan Turon kanssa. Olen yrittänyt sitä siedättää, mutta kun puuhevoselle vauhkoaminenkaan ei lopu vaikka kuinka käydään koputtelemassa ja nuuskimassa, niin kerta toisensa jälkeen sama show? Omat keinot vain tuntuvat loppuvan kesken kun tuo ärrieri saa niitä hepuleitaan.
Me kokeillaan nyt Koirakorjaamoa, ja toivon siitä löytyvän meille joitakin ratkaisuja, joilla päästään viemään ongelmaamme eteenpäin. Olen myös samoilla linjoilla siitä eettä positiivinen vahvistaminen on ihan huippu juttu! Sitä olen jonkin verran yrittänyt (en varmaankaan tarpeeksi johdonmukaisesti). On esimerkiksi hyvin vaikea luoda kymmeniä tai satoja tilanteita joissa Turo kohtaisi erilaisia ihmisiä, ensi ihmisten käyttäytyen neutraalisti ja vähitellen kohtaamisia vaikeuttaen. Se olisi varmasti yksi parhaista keinosita pureutua tähän ongelmaan. K
Katsotaan mitä Rainetoja saa aikaan. Raportoin tänne ku koulutus etenee :)
Nimenomaan kandee vertailun vuoksi tutustua Katjan mainitsemien henkilöiden kirjallisuuteen. Tää on niin mielenkiintoista :)))
VastaaPoistaKirjoitit, että oot Turoa jo aiemmin yrittänyt siedättää, mutta ei ole tuottanut tulosta. Silloin se ei onnistukaan, jos aloitetaan pelkorjan yläpuolella, esim jos oot vienyt Turon haistelemaan puuhevosta. Siedättäminen aloitetaan pelkorajan alapuolella. Eli aloitetaan sellaiselta etäisyydeltä, jossa koira kokee olonsa turvalliseksi.
Meillä ihan sama homma Wendyn kanssa, hevoset ohitetaan vielä kauempaa, samoin naapurin koira, jota Wendy pelkää. Työtä riittää, mutta oikotietä onneen ei ole :)
Tiedän että siedättäminen aloitetaan sieltä missä koira ei reagoi ja vähitellen tullaan lähemmäksi. Ehkä pidin puuhevosta vain niin naurettavana kohteena, käytiin sitten Turon kanssa lähempää katsomassa. Muutaman kerran ollaan episodin jälkeen kierretty puuhevosta kauempaa. Siedättäminen on pitkäjänteistä hommaa! Työlästä mutta myöskin palkitsevaa. Mikäli koirakorjaamo ei tuota haluttua tulosta niin jatketaan siedättämis linjalla. Se on vain yllättävän vaikeaa, sillä suurinta osaa asioista Turo ei pelkää laisinkaan ne on lähinnä ne yllättävät tilanteet ja jotkin harvat omituiset asiat (puuhevonen!) jotka silloin tällöin saattavat aiheuttaa järkytystä. Lähinnähän nämä ongelmat liittyvät vapaana pidettävyyteen..
VastaaPoistaHaastavalta kyllä kuulostaa, jos ei ole mitään tiettyä, mitä Turo pelkää vaan satunnaisesti säikähtää jotain... Siedättämisestä, että kyllä se tosiaan on pitkäjänteistä ja työlästä, mutta lopputulos palkitsee. Wendyn kanssa mulla ei ole vielä riittänyt pitkäjänteisyys, hevosiin siedätetty tilanteiden mukaan, muttei se tietenkään riitä. Kesällä enempi käytiin hevosia katsastamassa, ja lopulta Wendy uskaltautui jo haistelemaan heppaa, mutta vastaantulevat hevoset jännittävät edelleen. Se olisi nyt projekti nro 1. Toisaalta ongelmat eivät ole olleet niin akuutteja, etten ole ottanut niihin "siedätyskuureja", mutta sitten kun "tilanne" tulee, on niin ärsyttävää, kun ei ole itse tehnyt asialle mitään. Tsemppiä!
VastaaPoistaHaastavalta kyllä kuulostaa, jos ei ole mitään tiettyä, mitä Turo pelkää vaan satunnaisesti säikähtää jotain... Siedättämisestä, että kyllä se tosiaan on pitkäjänteistä ja työlästä, mutta lopputulos palkitsee. Wendyn kanssa mulla ei ole vielä riittänyt pitkäjänteisyys, hevosiin siedätetty tilanteiden mukaan, muttei se tietenkään riitä. Kesällä enempi käytiin hevosia katsastamassa, ja lopulta Wendy uskaltautui jo haistelemaan heppaa, mutta vastaantulevat hevoset jännittävät edelleen. Se olisi nyt projekti nro 1. Toisaalta ongelmat eivät ole olleet niin akuutteja, etten ole ottanut niihin "siedätyskuureja", mutta sitten kun "tilanne" tulee, on niin ärsyttävää, kun ei ole itse tehnyt asialle mitään. Tsemppiä!
VastaaPoistaKiitos tsempityksestä! :)
VastaaPoistaMeillä on hevosten kanssa taas se, etä Turo pystyy ohittamaan lenkillä hevoset, ja katsomaan kentän laidalla kun ratsastetaan, mutta hevonen joka seisoo hoidettavana puomilla, tai tulee ilman ratsastajaa taluttajan kanssa lähelle, niitä pöristään! Kumma juttu :D Ehkä se ratsastaja luo kontrollia ;) Mä raportoin tänne koulutuksen etenemisestä. Ei onneksi enään kuin pari päivää huomioimattomuutta! Ainakaan tätä ehdotonta..