25.4.2011

Pääsiäinen Leppärannassa!


Mökkeilemästä selvitty hulivilin kanssa ja paremmin se meni kun olisin odottanut. Hienosti osasi poika olla autovaljaissa ulisematta, varmaan pidempi automatka vei tällä kertaa voiton, jes! :) Poseerausta ja mielistelyä sekä vastapainona haukkumista ja tottelemattomuutta piisasi koko viikonlopun yli. Hieman koostetta.



Aurinkopaistaa ja lämpöä piisaa, miten muuten sitä voisikaan pyhiä viettää kun mökillä köllien ja touhuten! Turokin pääsi kotikulmille, lähes lönkyttelymatkan päähän kasvattajastaan. Mökkiä ei tainnut pikkuherra muistaa kun viimeksi ollaan sielä vierailtu Turon luovutuspäivänä :D

Järvi oli vielä vähän jäässä ja sitä jännitettiin ettei Turo vaan lähde sinne seikkailemaan. Käytiin ensimmäisenä laiturilla kurkkaamassa ja eiköhän se poju astunut jäälle ja avannon ohuen ohuen jään päälle pulahtaen saman tien! Valjaista nostettiin talviturkin heittänyt vintiö ylös ja eipä tarvinnu sen jälkeen miettiä meneekö poika jäille vai ei ! Hyvä kun saatiin poika laiturille poseeraamaan, sen  verran varovaisesti jalat harallaan laituria pitkin käveltiin. Saipahan vintiö opetuksen.



Melko hyvin Turo kuunteli ja pysytteli omalla tontilla vaikkei aitoja pihan ympärillä olekaan. Millan perässä Turo lähinnä kulki, olivat kun majakka ja perävaunu sipsuttaessaan pihaa ympäri. Milla juoksi pallon perässä ja Turo hölmityneenä kiersi tuplasti isompaa rinkiä neidin ympärillä. Oli varmaan Millalla kestämistä tässä nuoressa riiviössä, ja pari kertaa se palauttikin herran takaisin maanpinnalle. Turonkin kanssa taisteltiin ja heiteltiin leluja, ettei poika jäänyt ihan vanhan neidin jalkoihin.






Pariin kertaan taidettiin juosta Turoa naapurista takaisin omalle pihalle. Pentutu kun keksii omia juttuja niin sillon sitä esitetään niin kuuro-mykkää!

Aurinkoa riitti ja sitä mukaan kun lehtiä haravoitiin niin Turo keksi niissä piehtaroida ja möyhiä, mikä nyt ei yllättänyt sinänsä. Ruokakin maittoi kylässä erilailla kun kotona ja virtaa riitti niin ettei malttanut millään nukkua. Mutta nyt on poika kotona niin naatti ja väsynyt, että latailee akkuja varmaan vielä useamman päivän, mikä rauha ja nautinto! :D



17.4.2011

Vierailulla veli-Vilin luona!

Aurinkoinen äänestyspäivä sattui sunnuntaille. Ennen vaaliuurnille menoa oli kuitenkin sovittuna koiratreffit Turon velin kanssa Nikinmäessä. Automatka oli malttamatonta, kuten se tuppaa aina menomatkalla olemaan. Liian kivoihin paikkoihin poitsua aina roudataan kun ei meinaa pöksyissään pysyä. Kotimatka sujuu aina paljon maltillisemmin ja rauhassa makoillen omissa turvavaljaissa :)

Paikka oli muistissa viimevierailulta, sen verran täpinöissään poju oli kun autostä pääsi ulos. Pihalla vastassa oli pörröinen ja rotevampi, komea Vili herra jonka rinnalla Turo näytti ihan minimieheltä! Hassua miten pikkupentuna kaksi niin samanlaista poikaa voivat vanhempina muuttua niin erilaisiksi. Edelleen kyllä oli tunnistettavissa samansukuisuus, vaikka kokoa ja karvaa olikin kertynyt eri tahtiin.

Mylläys ja meininki oli melkoinen, ja välillä pojille tuli kahnauksia, joka nuorten urosten välillä oli odotettavaa. Siististi pojat kuitenkin painivat ja temmelsivät vaikka metelistä päätellen olisi voinut luulla jotain ihan muuta :D Rapa roiskui ja meininki oli iloinen!

Turo jopa innostui pallosta, etenkin kun sai veljensä perään takaa-ajoon, jota poju pitää yhtenä lempileikeistä koirapuistossakin! Mitä enemmän väkeä ja mitä kovempi vauhti, sen parempi!



Täysii täysii!




Sitten vielä muuta päivittelyä!

Kevät ja ne niin pelottavat pyörät ja juoksijat ovat ilmaantuneet lenkkipoluille, hui! Turon alkureaktio oli rähinä ja syöksyntä kohdetta kohti. Ei kivaa, fiilisket lenkillä olivat välillä jopa toivottomia. Nyt ollaan pyritty malttamaan Turon mieltä ohitusten kohdalla ja saamaan herran huomio tiiviisti itseemme (vaikka välillä se tuntuu olevan toivotonta), joten ohitukset ovat alkaneet sujumaan rähisemättä. Sujuviksi niitä ei vielä voi sanoa, mutta suurimmilta negatiivisilta reaktioilta ollaan vältytty.
Remmikäyttäytymiseen ollaan puututtu myös vetämisongelman myötä. Kaikenlaisia konsteja on kokeiltu, mutta ei ole tuottanut tarpeeksi selviä tuloksia. Pinnahan siinä meinää väkisin kireällä olla! 
Nyt ollaan opeteltu naksutinkoulutuksen alkeita, jonka ansiosta sekä remmissäkulkeminen että ohitukset ovat alkaneet sujua paremmin, vaikka töitä on vielä reilusti jäljellä! Yhtenä oleellisempina asioina katsekontaktin saaminen, treeniä treeniä ja lisää treeniä. Kaipa sen tottelevaisen koiran kouluttaminen vaatii aina suuren määrän työtunteja, mutta sitä lopputulosta ja palkintoa odotellessa :D



Tokokirjakin saatiin Vilin mammalta lainaan, jos sitä tenttien jälkeen pääsisi kirjan kimppuun ja yritettäisiin 
jotain perusjuttuja saada toimimaan. Innolla odotan! 




Yritetään vähän poseerata, vaikka ehkä pikkusen pallon kyttäämiseksi menee ;) Valmiudessa ampaisemaan!