Potilaan kotiutuminen

Kotona oli ihan outo olla ilman koiraa. Onneksi Turon sai hakea muutaman tunnin jälkeen kotiin. Yhdellä leikkausvillolla selvittiin ja leikkausjälki on siisti. Nyt pari viikkoa rauhallista oleilua, 10 päivän päästä saa tikit napsaista pois.

Koira oli pirteällä tuulella leikkauksen jälkeen, vaikka kovasti takapää vielä horjui. Voimat selkeästi vielä nukutuksen jäljiltä vähissä. Lääkäriasemalla Turoa pidettiin lämpökääreiden alla, sillä pienellä pojalla oli ruumiinlämpötila laskenut nukutuksen aikana. Tänään pidetään poika vällyjen välissä.

Muovikauluria tulisi pitää nuolemisen ehkäisemiseksi. Kauluri on kuitenkin melko raskas pienelle pojalle kantaa. Nolona Turo kyyhöttää paikallaan, ainakaan vielä voimia ei ole tarpeeksi. Toistaiseksi komennus ja tarkkasilmäisyys on ollut riittävää, Turo ei ole kiinnittänyt erityisempää huomiota leikkaushaavaan, hyvä niin. Yritän pitää koiraa ilman kauluria mahdollisimman paljon, inhottavahan tuollainen on! Yksin jos joutuu jäämään niin muita vaihtoehtoja ei taida olla.

Kotiutunut potilas on kääritty villapeittojen väliin lepäämään ja toipumaan :)

Miehisyyttä koetellaan.

Piilokivesoperaatio on varattu tälle päivälle. Ajankohtaa on suunniteltu ja mietitty tarkkaan. Eilen alkoi minun joululoma sekä Turolla kahden viikon treenitauko, joten sairasloman ja lepokauden aika ajoittuu sopivasti. Kotona loikoillaan ainakin ensi viikko kirja ja koira kainalossa.

Vein Turon klinikalle puolelta päivin. Poika oli tosi reipas, tarkkaili ympäristöä ja jopa heilutteli häntää.. saapa nähdä heilutteleeko enään operaation jälkeen kun tajuaa mihin on joutunut. Lääkäri näki heti että kyseessä on agilitykoira, kehui lihaksistoa ja koiran kuntoa :) Sydänäänet kuunneltiin ja piilokiveksen paikkaa tunnusteltiin, voidaan kuulema selvitä jopa yhdellä viillolla jolloin toipuminen helpottuisi, se olisi huippua! Kankkuun laitettiin rauhoittava piikki, jonka jälkeen Turo simahti lähes välittömästä syliini peiton alle. Hieman haikein mielin ojensin reporankaisen potilaan hoitajalle. Hyvässä hoidossa Turo siellä on, ja muutaman tunnin päästä poikaa pitäisi päästä hakemaan kotiin.

Anestesiassa Turo saa vahvaa suoneen laitettavaa kipulääkettä ja saadaan vielä pillerin muodossa kipulääkettä kotiin, jota voi tarvittaessa antaa lisäksi. Vähän jännittää, mutta eiköhän se hyvin mene, Turo on reipas poika!

Laitetaan kuulumisia leikkauksen jälkeen ja kuvia toipilaasta <3

Kirkkonummen epikset

Itsenäisyyspäivä oli kerännyt kisapaikalle valtavan määrän osallistujia. Pelkästään mini-mölleissa starttasi 77 koirakkoa! Huh!  Moni suoritti radan kahteen kertaan - kuten myös mekin - mikä kasvatti starttejen määrää.

Nyt on Turolla toinen epävirallinen agilitystartti alla. Ensimmäisestä kerrasta opittiin sen verran, että tällä kertaa valmistauduttiin koiran kanssa rauhallisemmin ja keskittyneesti kohti suoritusta. Verryttelin koiran hyvin lähimaastossa, mutta tämän jälkeen koira sai odottaa rauhassa omaa vuoroaan autossa.

Hieman ennen omaa suoritusta otin Turon vielä pienelle kävelylle, ja viime hetkellä vein vasta hallin hulinaan. Turo oli tällä kertaa aivan eri mielentilassa, ei touhunnut ylimääräistä, vaan keskittyi ja oli tarkkaavainen. Tästä oli hyvä suunnata radalle!

Alussa radalla oli pitkä suora. En uskaltanut kävellä putken päähän, sillä emme ola harjotielleet itsenäisesti putkeen menemistä. Tämän vuoksi tulikin melkonen kiire tämän agikiitäjän kanssa, ja kolmosesteeltä sujahdettiin ohi. Nopeasti sain korjattua, mutta viisi virhepistettähän sieltä pamahti :(
Muilta osin rata oli nopea ja sujuva. Kontaktitkin meni yllättävän hyvin, vaikks niissä meillä usein on vielä haparointia. Tyytyväinen olen Turoon, se oli tosi mahtava! Huima parannus Hyvinkään muutaman viikon takaisiin kisoihin. Ajallisesti olisimme sijoittuneet toisiksi, jos kolmoselle ei olisi tullut ohitusta. Mutta tästä ei harmistuta, vaan iloisin mielin jatketaan treeniä ja kohti uusia haasteita!