Yksi kaunis päivä ja poika!

Tässä yhtenä päivänä saatiin nauttia auringosta jä lämmöstä. Mentiin Turon kanssa meuhaamaan pihalle ja sopivasti aurinko paistoi seläntakaa ja sain kerrankin napsittuia teräviä ja tarkkoja kuvia pienestä, nopeasta hulivilistä! On se vaan niiiiin komea <3

Pallojen ja lelujen heittämistä ollaan yritetty harjoitella, mutta poika ei leluja tuo takaisin! Tennispalloa poika suostuu välillä tuomaan heitettäväksi mutta useimmiten on tuovinaan ja viime hetkellä singahtaa karkuun. Lenkillä vapaana ollessaan keppi on ainut väline jota uskallan surutta heitellä, sillä Turo jää nakertamaan sitä paikalleen tai kantaa sitä minua seuraten. Ei siis peloa että juoksisi karkuun vaikka menen kepin siltä hakemaan. Mutta annas olla jos taskusta putoaa jokin lelu, sitä metsästystä ja kyttäämistä kestää reilun aikaa ennen kuin vilpertin saa jollain kostilla kiinni tai houkuteltua luokse. Ei ole löytynyt vielä sopivaa lelua joka olisi samanaikaisesti tarpeeksi mielenkiintoinen, mutta samalla hieman "tylsä", jotta sen malttaisi palauttaa leikittäjälle. Agilityssa tämä muodostuu pieneksi ongelmaksi, sillä en voi palkata Turoa heittämällä lelua. Viimeksi kun kokeilin niin Turo juoksi putkeen piiloon... niin tyypillistä! Ehkäpä kaikkia aikanaan.

Tässä kuvasaldoa söpöläisestä.

Poseerausyritys, vaikka aurinko häikäseekin silmiin.

Palloa mä metsästän, palloa mä metsästän! 

Tahdon saada suuren, tahdon saada suuren!

Naatiskelija saalis sussa!

Vilskettä ja vipinää

Viime viikonloppuna ei toimintaa tai meininkiä tästä huushollista puuttunut. Isäntä lähti tekemään mökkivalmisteluja kesää varten ja mamma jäi Turon ja hoitolapsi Millan kanssa pitämään taloa pystyssä.

Sällihän oli melko villi ja energinen, ei olisi jättänyt Millaa hetkeksikään rauhaan vaikka toinen antoi selviä singnaaleja mörinän ja hampaiden vilauttelun muodossa. Turoa ei pikku pelottelut kiinnostaneet. Tehtiin pitkä kävelylenkki ja ensimmäisenä illaltana odotti vielä agilitytreenit, joten odotin loppuillan sujuvan rauhallisissa merkeissä. Treenit meni superisti, on se Turo vaan melkonen kone! Kunhan mamma oppisi muistamaan radat ja kuviot niin kyllä meissä olisi pitelemistä, mutta vielä ei olla niin pitkällä :D

Treenien jälkeen herra simahti autoon samantien, mutta kotiin päästyä alkoi taas rumba! Milla oli nautiskellut ylhäisestä yksinäisyydestä ja nautti myös kahden keskeisestä iltalenkistä ilman vilperiä jaloissa.

Yö sujui kuitenkin hyvin, molemmat nukkuivat sängyssä, kaunalossa eripuolilla. Ei ollut mitään eripuraa. Tosin aamulla Milla antoi Turon mielestä liian pitkät aamupusut joten poika päätti tirauttaa pienet protestipisut peitolle!!! Missähän sällin käytöstavat! Melko noloa poikaa sitä kyllä jälikäteen oltiin..

Toinen päivä sujui helpommin, ehkäpä treeniväsy ja vahtaaminen iskivät jälkikäteen, mutta pääasia että iski! Turo nukkui lähes koko päivän makuuhuoneessa ja Milla sohvalla, rauha maassa. Huoh!

Viikonlopun aikana karvakorvat ilmeisesti onnistuivat hieman tartuttamaan piirteitään toisilleen. Turo malttoi olla rauhassa ja levätä toisen koiran läsnäollessa, ja sen sijaan Milla intoutui maiskuttelemaan luita ja jopa leikkimään lenkillä pienen schipperken kanssa. Ennenkuulumatonta :D Neiti kun ei yleensä muita koiria vilkaisekaan, iloinen yllätys :)

Loppujen lopuksi melko kivuttomasti meni hoitoreissu ja tuli todettua että Turon kanssa voi ottaa toisen koiran useammaksikin päiväksi hoitoon saamatta hermoromahdusta.

Sitten vielä muutama kuvatus väsähtäneistä kaveruksista. Lenkille ei kameraa sattunut mukaan vaikka aurinko paistoikin ihanasti koko viikonlopun.

Sovussa pedissä :)