23.12.2010

Joulu on jo ovella!

Lomalle on ollut vilskettä eikä blogi ole muutamaan viikkoon saanut uusia päivityksiä. Tonttutoimet ja koiraystävysten kanssa touhuilu ovat vieneet vallan kaiken ajan, hyvä niin!
Seropi Batman on saapunut Samin siskon luokse omaan kotiinsa ja miehestä on jo ehditty ottaa mittaa muutamaan otteeseen. Painissa on Turon hampaatkin lennelleet, kulmahampaiden irtoamista vielä innolla odotellaan.

Me pakkaamme huomisen jälkeen toppatakit matkaan ja suunta kohti Lapin tuntureita ja Leviä! Mukavaa lomaa kaikille!




Valoisaa ja lämmintä Joulua kaikenkarvaisille temmeltäjille! 
Toivottaa Turo!






Hieman vielä kuvasaldoa pojista touhuissaan. Meno ja vauhti on melkoista, eikä siitä pelkällä pennuninnolla ja energialla tule loppua, välillä piti peli viheltää seis!





                                  

12.12.2010

Koirahoitola!

Tänään täällä on pyörinyt neljän tassun sijasta tuplasti tassuja, yhteensä kahdeksan kappaletta. Milla tuli päiväksi hoitoon. Turo ei sitten malttanut enää nukkua ja sitä riehumista kesti yli kolme tuntia, kunnes kaikkien onneksi poju väsähti totaalisesti. Ulos piti lähteä kuvailemaan valoisaan aikaan, mutta nukkumatti piti Turon sikeässä unessa. Millan kanssa käytiin tallustelemassa hangessa, ja neiti oli tyytyväinen saadessaan hengähtää hetkeksi.

Iltasella tehtiin vielä yhteislenkki koko poppoon voimin. Lenkin jälkeen maistui meidän krantullekkin ruoka, ilmeisesti pelkäsi sen menevän paremiin kitusiin jos rupeaa liiaksi nirsoilemaan.

Milla opetti meidän pikku herraa hyvin tapojen ohella myös huonommille tavoille. Kerrostalon rasahduksia piti haukkua ja kyttäillä. Kuorossa sitten säntäiltiin, eikä siitä meinannut loppua tulla. Turo ei kyllä ihan tainnut ymmärtää mille piti haukkua, mutta pitihän sitä vanhemman perässä tehdä samoin. Taloakin ravattiin ympäri, ihan kuin veturi ja perävaunu, vähän niinkuin kaksi marjaa!

Loppujen lopuksi saatiin nuorimmainen väsähtämään, eikä Millaa tarvinnut kahta kertaa käskeä lepäämään, se oli jo niin pyörryksissä Turon kintereillä roikkumisesta. Saatiin siis vihdoin muodostettua lukupiiri.



                           Molemmat koirat melkoisia nyhveroitä, aina on nukuttava mamman viekussa :)


11.12.2010

Koirakavereita!

Turo on oppinut hyvin päivärytmin: heräämme, käymme lenkillä, syödään, sitten mamma lukee tenttiin ja Turo jatkaa uniaan reilusti yli iltapäivään, ainakin seuraavaan ruokahetkeen asti. Korkeintaan rauhassa mäiskytellään luuta! Mikä ihana ja hieno koira, mamma saa aamupäivällä paneutua kouluun ja illemmalla touhutaan ja leikitään.

Eilinen päivä kului koulukirjojen parissa sekä jouluostoksilla. Päivän urheilusaldo saatiin plussan puolelle kun kaupoissa tuli juostua edes takas. Onneksi melkoinen lahjasaalis saatiin jo haalittua, mutta ehkä tämä joulurumba vaatii vielä yhden kierroksen kaupoilla. Sen jälkeen onneksi rauhoittuu ja ehtii nauttimaan aikaansaannoksesta.

Illalla kyläiltiin ja meillä kyläiltiin, nähtiin yhteensä neljä koirakaveria. Ensimmäinen etappi oli Samin äidin luona. Haettiin toppavarusteita lainaan joulunjälkeistä Levin reissua varten. Siellä tanssittiin ja äristiin Iida mummolle, joka kauhuissaan haukkui Turolle, villiten meidän vekkulia entisestään! Eihän sitä metakkaa kestänyt kukaan, joten lähdettiin naapuriin Samin siskolle. Hänellä on kaksi sekarotuista koiraa, parivuotias Alma jossa on ainakin lapiporokoiraa sekä Manu, joka on yksi sekamelska :D Turo ei ollut nähnyt näitä kaveruksia kuin remmistä, joten ensimmäistä kertaa juoksenneltiin pihalla vapaana. Alkuun meidän vellipeppu oli aivan paniikissa ja alistuneena jalkojeni takana. Manun iso haukku pelotti, mutta Alman kanssa peuhattiin ja juostiin villinä. Turo on yksi kolmasosa Almasta, mutta leikit tuntuivat sujuvan kuin vanhoilta tekijöiltä tasavertaisesti! Näistä kahdesta tulee vielä parhaat kaverukset!

lllalla Milla mummeli tuli vielä morjestamaan Turoa. Lapioitiin takapihalta lumiväylää, jotta Turon on helpompi tallustella takapihalla uppoamatta. Kyllä nyt kelpaa!

30.11.2010

Riiviö

Tänään on tapahtunut muodonmuutos meidän niin suloisessa, kiltissa ja hellyyttävässä koiravauvassamme. Kun tulin tallilta aamupäivällä takaisin kotiin, vastassa minua odotti hyväntuulinen ja haukotteleva hauveli. Käytiin takapihalla peuhaamassa ja leikittiin hetki. Heti kun jätin Turon huomiotta, alkoi hyppiminen, housujen repiminen ja mahdoton riehuminen. Yritin kokkailla keittiössä, mutten tuntunut saavan hetken rauhaa.
Syötyäni repiminen jatkui, pyysin Turoa istumaan joka kerta kun se hyppi ja repi, ja hienosti poika tottelikin, mutta heti se jälkeen repiminen jatkui.
Lähdettiin purkaamaan energiaa ulos pakkaseen. Juoksenneltiin ja harjoteltiin jalkojen läpi pujottelemista. Hieman poika säntäili oman mielen mukaan, mutta tuli kutsusta luokseni tai juoksi takaisin jalkoihini jos äkillisesti vaihdoin suuntaa. Burberry -villapuku päällä sipsuteltiin, muttei ulkona varttia pidempään oleiltu kun alkoi molempia paleltamaan.

Kotona maistui kotiruoka hyvin monivitamiinin kera. Ja unikin onneksi maittoi lenkin jälkeen! Illalla kuitenkin sama repiminen ja riehuminen, vaikka leikittiin ja touhuttiin. Tuntui että vain yhdessä oleminen kelpasi, luutakaan ei voinut syödä jossei sitä oltu kädessä pitämässä, höh höh! Kurmuuttaminen vain villitsi riehumista, joten eikun niskasta kiinni ja suihkukoppiin rauhottumaan mars! Rapun ääniäkin on tänään haukuttu, vaikka aikaisemmin ei olla missään tilanteessa pihaustakaan päästetty. Kyllä on mamman ja iskän hermoja tänään koeteltu. Voi veljet!

No nyt on poju väsähtänyt ja kiltti sekä ihana taas! Toivottavasti pysyykin. Tänään on vaan Turolla tuntunut olevan liian energinen ja huomionhakuinen päivä. Huonekaluja, vaatteita ja käsiä on yritetty purra ja repiä aivan surutta. Jos yrittää komentaa niin protestista mourunaa ja käden vierestä näykkäilyä. Joopa joo. Nyt täytyy malttaa mieli ja jatkossa olla vain määrätietoisempi, on tänään mennyt melkein jo hermostumisen puolelle ja siitäkö riemu Turon mielestä vasta syntyykin.
Onneksi huomenna on uusi päivä, ja väsyneenä poju on oikea muru kun nukkuu mamman sylissä <3

21.11.2010

Koira viikonloppu!

Viikonloppuna on ollut täynnä vilskettä ja vipinää. Ensin perjantaina Turo oli aamupäivän mummolassa hoidossa retuuttamassa Millaa. Koko päivänä ei koirat malttaneet nukkua, Turo oli ylipäätänsä täpinöissään ja Millan piti vahdata lelujaan. Kun Turo loppujen lopuksi väsähti oli vanha mummeilikin aivan naatti. Lähes koko ilta menikin nukkuessa.

Lauantaina valmistauduttiin lähtemään reissuun. Määränpäänä oli Lohjan epävirallinen parsonien agilitymestaruus 2010. Seikkailtiin lumisella tiellä Turon kerätessä energiaa sylissä sykeröllä simmut kiinni. Agihalli löytyi helposti. Tulimme kuitenkin muutaman minuutin myöhässä ja myöhästyimme pentujen ratasuorituksesta, palkintojen jako oli käynnissä. Hallin ympärillä ja hallissa oli valtavasti parsoneja, eri ikäisiä ja kokoisia, Turo oli aivan täpinöissään tepastellessaan Burberryn talvitakissa. Ärinöitä tai murinoita ei kuulunut laisinkaan, vaan käyttäydyttiin oikein maltillisesti ja tyylikkäästi. Tuttavuutta tehtiin ihmisten ja koirien kanssa. Erityisen hauska tuttavuus oli 11 viikkoinen jackrussell tyttö, jonka kanssa nuuskuteltiin vähän enemmänkin.
Möllit kisasivat seuraavaksi, seurasimme tarkoin jokaisen koirakon suorituksia, osa oli selvästi harjoitellut enemmän kuin toiset, mutta hienosti kaikki suoriutuivat. Turokin sai tulevaisuuden varalle monia hyvä niksejä ja vinkkejä.
Emme ehtineet jäämään katsomaan kisaavien koirakoiden suorituksia, sillä piti kiiruhtaa enon 50-vuotis juhliin, mutta kokemus kilpailuista oli positiivinen. Turo pääsi tutustumaan tapahtuman melskaan ja tekemään tuttavuutta monien erilaisten koirien kanssa. Loppupäivän uni oli herkässä, kyllä tuollainen touhottaminen vie nuorelta mieheltä mehut!

Tänään sunnuntaina Turoa kiikuteltiin taas autossa. Suunnattiin Korsoon moikkaamaan Turon veliä Viliä ja Sakua. Vili on samasta pentueesta, mutta Saku on jo 2 vuotias konkari, jolla on kuitenkin meidän pojun kanssa sama emä. Menoa ja melskettä oli melkoisesti! Huomasi Vilin otteista, että Sakun kanssa on painia treenailtu, meidän poju oli vähän alakynnessä. Aikansa rymyttyä, Turokin sai vähän juonenpäästä kiinni ja meno hieman tasoittui. Saku kävi pihalla vain moikkaamassa pentuja, kun meidän arkajalka ujosteli liikaa.
Muutaman tunnin pojat painivat ja mylläsivät, käytiin vähän välillä sisälläkin lämmittelemässä, jonka jälkeen jaksettiin taas painella lumihangessa sata lasissa!
On ne pojat kyllä tosi samannäköisiä, ei pelkkä vilkaisu riittänyt poikien erottamiseen. Kotiin osattiin kuitenkin napata oikea koira, joka oli taas kerran aivan naattina seikkailusta. Automatka meni kuorsatessa ja kotiin päästyä kietouduttiin heti petiin karvapeiton ja fleesen väliin. On se kyllä maailman suloisin tapaus <3




Sata lasissa takaa-ajoa!  


Saako kiinni vaiko ei?


Kiinni jäit!


Leikit jatkuu sisällä painin muodossa..



Välillä Vili on päällä ja välillä Turo, tasavahvoja kaveruksia :)

18.11.2010

Ensikosketus lumeen

Aamulla heräiltiin koko kopla sängystä, vaikka Turo alkuillasta jäikin nukkumaan olohuoneeseen. Jossain vaiheessa se on havahtunut, ja kipittänyt makuuhuoneeseen. Tonttu on sen varmaan sänkyyn nostanut kun kenelläkään ei ole muistikuvaa tapahtumasta, eikä pojun ponnistusvoima riitä vielä sänkyyn asti.

Aamulla herättiin, puin kunnolla päälle ennen aamupissille menoa, sillä ajattelin, ulkona olevan kylmä ja pakkasta, mutta oven takana odottikin yllätys. Pahaa aavistamatta avasin takapihan oven, mutta maisema oli vitivalkoinen, yöllä oli satanut ainakin kymmenen senttimetriä lunta! Äkkiä kamera kouraan ja Turon kanssa möyhimään aamutuimasta hankeen. Koiruus oli ihan ihmeissään, loikki ja söi lunta! Talvi tupsahti aivan puuntakaa. Valkoista iloa ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, sillä lämpömittari näytti plussa asteita. Loskaahan sieltä lähestulkoon satoi niskaan ja jalkakäytävät sekä tiet alkavat vetistymään. Loppuviikoksi sitten pakkasta niin liukastellaan urakalla. Olisi vaan ollut heti tänään pakkasta niin oltaisiin saatu pitää maisema ihanan valkoisena!

Päivällä lenkillä meitä vastassa oli 5 kuukautinen Havannankoira Peppi. Suunnattiin meidän takapihalle, jossa pennut saivat telmiä vapaina kahdestaan. Pihaa juostiin ympäri ja välillä painittiin. Peppi leikki nätisti, mutta Turolla vähän hampaat kolisi ja taisi pieni karvatupsukin irrota Pepin Turkista. Leikkimielistä meuhaamista, mutta Turo korvasi pientä alakynttä hampaillaan :D



Aamu alkoi tehokkaasti loikkimalla pihaa ympäri niinkuin jänikset konsanaan!



Välillä piti pysähtyä maistelemaan ja haistelemaan valkoista ihmetystä.



Ja sitten matka taas jatkuu, ja kovaa mentiin!!



Lopuksi vielä poseeraukset kameralle Turolle tyypilliseen tapaan <3



16.11.2010

Reipas ja rohkea poika!

Tänään oli aamulla kello herättämässä, Turo 12 viikkoa ja ensimmäisen rokotuksen aika. Kyllä mammaa vähän jännitti kun lähdettiin käymään eläinlääkärissä. Aulassa vuoroaan odottelemassa oli myös nuori pinseri, joten odotusaika meni nopeasti kun pojat tekivät iloisesti tuttavuutta keskenään. Nuori naislääkäri kutsui meidät sisään ja reipas poika kipitti kintereilläni vastaanottohuoneeseen. Tutkiminen vähän jänskätti, mutta hienosti saatiin kuunneltua sydänäänet ja muut tarkastukset. Toista pallia edelleen odotellaan, toivotaan että se sieltä tipahtaa jossain vaiheessa kun sen aika koittaa. Vastaanotto huoneessa käyminen oli kyllä melkosen nopea piipahdus, käytiin pistämässä herkkunappuloita poskeen ja siinä sivussa taidettiin jonkinmoinen rokotuskin saada, muttei sitä nyt huomannut kun ne nappulat oli pääosassa! Ensimmäinen rokotus sujui siis mallikkaasti ja eläinlääkärikäynnistä taisi jäädä Turolle positiivinen mielikuva. Kuukauden päästä sitten uudelleen.

Teippi laitettiin korvaan eilen illalla, mutta tänään iltapäivällä se tipahti pois, kun ei ehditty vielä hankkimaan kunnon teippiä korvaan. Iloksemme korva oli jo asettunut, jes! Saa nähdä riittääkö päivän teippaus vai lähteekö vasen korva vielä hakemaan vääränlaista asentoa. Toivotaan, että sen nyt tällä pikku korjauksella löytäisi paikkansa.

Iltapäivällä käytiin pienellä lenkillä pihan ympäri. Turo osaa jo hienosti kulkea remmissä, vaikka kotioven lähestyessä remmi kiristyykin, mutta se ehkä sallittakoon? Muutoin matka taittuu melko hyvin löysällä remmillä. Välillä kun remmi kiristyy niin olen pyrkinyt pysähtymään ja odottamaan koiralta reaktiota, suhteellisen hyvin on sujunut. Katsekontakti -harjoituksista kotona on ollut myös hyötyä, tänään sain Turolta pari kertaa katsekontaktin remmissä kun pyysin (koira käveli tällöin rauhallisesti löysällä remmillä, ei tutkinut ympäristöä). Kyllä meillä on sitten fiksu parson poika <3

Kotona mentiin pesulle. Valkoinen turkki oli hieman harmantunut ja jaloille roiskuu pissaa kun jalka ei vielä nouse, joten ensimmäistä kertaa kotona mentiin kunnon shampoo pesulle. Tarkoitusta varten ollaan ostettu mietoa pentushamppoota. Pientä räpiköintiä, mutta nyt kotona myllää taas valkoinen ja puhtaan tuoksuinen poika!


14.11.2010

Isänpäivä

Tänään ollaan muisteltu isiä ja vaareja. Vierailuja on tehty useassa eri osoitteessa. Aamu lähti käyntiin brunssilla vanhempieni luona. Turo sai moikkailla Millaa, vaikka hieman mummelia arasteltiin kun viime kerralla saatiin kurinpalautusta leluihin koskemisesta. Viime vierailu oli siis hyvin muistissa, joten Millan lempilelut saivat olla ihan rauhassa. Muutoin yhteisoleminen sujui varsin mallikkaasti.
Matkaa jatkettiin vaarin luokse. Siellä meitä odotti Siiri -mäyräkoira. Turoa selvästi jännittää mustat ja tummat koirat. Alkuun haistelu sujui hyvin, mutta pojua rupesi ensihajujen jälkeen jännittämään ja mahdoton ärinäshow alkoi. Siiri hermostui hieman rähinästä, joten koiria ei uskaltanut päästää kovin lähelle toisiaan kun kokoeroa on vielä niin huimasti.

Välissä tultiin kotiin muutaman tunnin päiväunille ennen kuin matka jatkuisi taas. Tällä  kertaa suunnattiin Samin vanhempien luokse ruokailemaan. Labradorinnoutaja Iida otti meidät iloisesti vastaan. Vanha neiti arasteli meidän pikku petoa ja kiersi Turon melko kaukaa. Turo sen sijaan piti jälleen pientä ähinää. Yhdessä oleminen sujui kuitenkin varsin hyvin kun kumpikaan ei kiinnittänyt toisiinsa suurempaa huomiota. Turolla oli innokas 6-vuotias Amanda -tyttö leikkikaverina. Meidän pikku veijari sai leikkiä sydämensä kyllyydestä ja juosta suurta taloa villiintyneenä ympäriinsä. On noilla nuorilla pikkutytöillä villitsevä vaikutus pentukoiriin! Lelut saivat kunnolla kyytiä.

Päivän viimeisenä kohteena oli vielä kahvittelut toisen vaarin luona. Ovella meitä odotti suuri yllätys kun nuori Minni -labradorinnoutaja seisoi ovella vastassa, talossa oli siis muitakin vierailijoita. Minni oli ensimmäinen koira joka oikeasti oli kiinnostunut Turosta positiivisella tavalla, jes!
Haistelut menivät hyvin, vaikka Turoa vähän jännittikin. Molemmilla häntä heilui, mutta lähes heti Turo aloitti villin ärinän, se ei oikein tiennyt olisiko se innoissaan vai peloissaan. Kovasti iso musta koira kiinnosti, mutta pienen sintin rohkeus ei ihan meinannut riittää. Ego tuntui kuitenkin olevan melkoisen suuri kun puolen metrin päähän sännättiin ärisemään ja näykkimään, vaikka hetken päästä sännättiin jo sohvan alle piiloon. Onneksi Minni oli hyvin rauhallinen, katseli ihmeissään Turon touhuja ja heilutti häntää. Ensimmäinen aikuinen koira, jolla lapsenmielisyys riitti katselemaan Turon menoa. Koitettiin hillitä Turoa, mutta ei siitä oikeen mitään tullut. Hetken äristyään, Turokin tajusi Minnin olevan kiltti ja innokas tutustumaan itseensä. Egon pönkittäminen ja pullistelu vähenivät vähitellen kun pelko laantui. Loppupuolella yhdessä oleminen sujui jo hienosti, muutamia egoiluja lukuunottamatta.
Tämä tutustuminen teki Turolle hyvää, se sai positiivisen kokemuksen mustasta ja ISOSTA koirasta. Tästä on hyvä jatkaa. Egoilu on vain saatava kuriin, aikuiset koirat eivät katso kovin hyvällä pienen pennun rähinää.

Kotiin päästyä ruoka ja uni maitti! Rankka päivä täynnä sekä tuttuja että uusia taloja ja koiria. Leikittiin ja ihmeteltiin, mukana pyöri sekä pieniä ihmisvauvoja että vähän isompia lapsia ja koiria. Paljon uutta ihmeteltävää, mutta hienosti meidän Turo pärjäsi, hieno poika! <3

13.11.2010

Lepattava korva

Eilen havahduin siihen, että Turob vasen korva on alkanut lepattamaan! Se ei enään taitu kauniisti V-muotoisesti eteenpäin vaan korvan taakse on muodostunut poimu, joka kääntää korvan sivulle. Ajattelin sen olevan ohimenevää, mutta koko eilinen päivä ja tämä aamu korva on pysynyt sivuasennossa. Ihmettelevä mamma surffasi aamutuimaan keskustelufoorumeilla ja tämä korvan sivulle taittuminen on kuulema ihan yleistä pikku parsoneilla.
Hierominen  saattaa auttaa, täytyypä siis ruveta hieroskelemaan poitsun korvia muutamia kertoja päivässä! Löysin myös hyvät teippausohjeet, jollei korva hieronnalla asetu. Kokeilin ohjetta asettamalla käsin korvan teippausasentoon, kun päästin irti niin korva jäi hetkeksi oikeaan asentoon, suloisesti eteenpäin. Luultavasti teippauksesta olisi siis hyötyä. Täytyy nyt ensin kuulostella tätä korva asiaa ja hieroa ahkerasti, jos ei muutosta ilmene niin teippiostoksille! :) Siitä tulisi varmaankin mielenkiintoista tämän pienen vekkulan kanssa.

Eilen käytiin kyläilemässä Samin siskon luona. Turo ihmetteli vajaa 5kk toista pikkupojua, joka möngersi lattialla ja leikki helisevillä leluilla. Turo osasi olla vauvan kanssa tosi hyvin, ollaanhan sitä jo muutaman kerran harjoiteltu serkkupoikien kanssa hengailua aikaisemminkin. Vauva oli kovasti kiinnostunut Turosta, mutta meidän hauveli oli enimmäkseen kiinnostunut siitä lelujen paljoudesta. Kädestä asti melkeen vietiin vuorotellen jokainen lelu testattavaksi. Ja ruokahetki se oli kiinnostavaa. Lusikallinen suuhun ja sitten Turo juoksi putsaamaan suun, sitten uusi lusikallinen ja uusi putsaus. Ei siitä syömisestä oikeen tahtonut mitään tulla, joten  meidän ahne pikkuhauveli piti napata ruokailuhetken ajaksi syliin, ai että kun harmitti!

Isänpäivä tulossa, se tietää vierailuja. Turo pääsee taas kiusaamaan vanhoja neitejä Millaa ja Iidaa. Rohkeu vaan kasvaa päivä päivältä, saa nähdä miten mummelit sietävät meidän vekaraa, josta on jo tullut melkoinen möntti siihen verrattuna kun se meille saapui. Korkeutta on tullut 5 cm ja paino on noussut 1kg eli nyt ollaan jo 26cm korkea ja 3,1 kiloa! Tällä massalla on onneksi vielä turvallista jyrätä!
Hyvää isänpäivän viikonloppua kaikille!

7.11.2010

Sairastelua

Täällä on mamma ollut pipinä, onneks on kaks innokasta hoitajaa, Turo etunenässä! Muutaman päivän kuumeesta onneks jo selvitty, mutta yskä ja päänsärky painaa vielä päälle toivotaan että tämä nyt tästä alkaa helpottumaan.Turo sai kokea pahoinvointia myös eilen, kun pariin otteeseen pulautettiin papanat ulos, raukka. Mahdollisesti ylensyöntiä tai hotkimista. Ainakaan mitään sopimatonta ei olisi pitänyt suuhun mennä. Tänään on kuitenkin ruoat taas pysyneet hyvin masussa. Papanatkin unohtui kotiin kun ei tiedetty että mummolassa vierailu venyy niin pitkäksi, mutta sekotettiin riisiä, raejuustoa, nappuloita ja kalkkunaa kuppoon. Hyvin upposi, ja onneksi mietoa ruokaa niin ei se masu reistaile.

Päästiin taas metsään juoksentelemaan Millan kanssa ja olihan se niin hauskaa! Poju säntäili Millan ja mamin perässä vuorotellen. Kävelin välillä eri suuntaan, mutta heti kun Turon huomio havaitsi minut niin täyttä kyytiä mamman luokse. On se kyllä niin mahtis poika! Saa nähä millon uskalletaan mennän kahdestaan harjottelemaan irtiolemista. Millan kanssa on niin turvallista kun Turo ei sen luota lähde mihinkään ja vanha muori on 100% luotettava. Kodin lähistöllä ei oikein ole sopivaa metsää vaikka aukeaa nurmikkoa, jonka lähellä ei ole juuri mitään. Pitää vielä vähän kerätä rohkeutta.. Otetaan vaikka Milla ekalla kerralla mukaan :)

1.11.2010

Arkea ja juhlaa

Viikonloppu vierähti koira-ja ihmisvauvojen kanssa halloweenmerkeissä. Kakkua leivottiin ja kurpitsaa koristeltiin. Elämäni ensimmäinen alusta loppuun tehty täytekakkuni tuli koottua, leivottua ja syötyä. Turokin sai maistaa osansa ja hyvin tuntui lakritsi pojalle maistuvan. Hauska viikonloppu vietettiin, sunnuntaihin saatiin jopa tunti lisää loikoilu aikaa kellon siirtämisen vuoksi ja tänään oli taas aika palata arkeen. Maanantai aamusta lähti sitten marraskuukin käyntiin!

Huomenna tulee Turolle 10 viikkoa täyteen ja tällä viikolla olisi aika madottaa pikku poju. Canex on näköjään loppunut kaikkialta, joten summanmutikassa nappasin Drontal -nimisen matolääkkeen apteekinhyllystä. Se on tabletti, ja puolikas riittää meidän vajaa kolme kiloiselle hauvelille. Tabletti on varmaankin pennun kanssa kätevämpi, näin ainakin itse asian pähkäilin.

Kasvua on taas tapahtunut huomasti! Mittauksia ei olla suoritettu muutoin kun että lähes kolme kiloa on jo mittarissa. Ponnistus ja puruvoima on kehittynyt myös valtavasti. Sohvalle ponnistetaan jo ihan lattialta keposasti, ellei satu olemaan kovin väsynyt. Huhhuh, kylläpä ne pennut kasvavat kovaa vauhtia!
Kiukkukohtauksia on myös alkanut ilmaantumaan aina välillä, varsinkin väsyneenä. Kuritus ja murina ei tahdo tehota, villitsee Turoa vaan entisestään. Poika on napattava joko syliin rauhottumaan, tai jättää koira huomioimatta. Huomiottajättäminen tuntuu olevan melko tehokas, hetken saattaa kuulua itkua, mutta hetken päästä sitä tullaan kiltisti nuolemalla ja tyköä tekien luomaan soviintoa. Sovinto ei kylläkään välttämättä kestä kuin pienen hetken, mutta samaa ympyrää sitten jatketaan. On tämä pennun kanssa eläminen hauskaa :D



Poseetattiin kurpitsan kanssa alkuun nätisti...



...kunnes kyllästyminen iski ja ruvettiin nuuskimaan ja nakertamaan kuvauskaveria!




Kuvassa vielä Halloweenkakku, jonka tekemisessä vuodatettiin hikeä ja kyyneleitä. Loputulos ei ole aivan netistä löytyneen mallin veroinen, vaikka ihan kelpo muokkailtu kopio. Maku oli aivan mahtava, kauppansa kakku teki, suosittelen! 

28.10.2010

Suursiivous

Viimepäivinä on ollut vähän kiireistä, blogi on ollut mielessä, mutta kirjoittamiseen ei ole riittänyt aikaa. Turon kanssa on sujunut hyvin, tänään on kulunut jo kaksi viikkoa siitä kun poika haettiin Siltamäkeen asumaan. Kovasti on kasvua tapahtunut, painoa on kertynyt jo 2,5 kiloa! Eli puoli kiloa on tullut massaa lisää. Ruokahalu on kasvanut valtavasti, eikä mikään ihme kun nappuloiden kanssa tarjoillaan yleensä piimää tai kermaviiliä. Koirien palkintonameihin ollaan tehty myös pientä tuttavuutta. Niiden avulla meidän Turo on jo oppinut istumaan käskystä. Oppivainen poika! Remmissä kävelemistä on myös treenattu muutaman kerran. Eilen aurinkoisessa ja raikkaassa syyssäässä käytiin hieman kävelemässä, täytyy sanoa että parannusta ensimmäiseen kertaan oli VALTAVASTI!  Mummo on ommellut punaisen villapuvun, joka lämmittää ohutta pentukarvaa. Turo ei ole puvusta moksiskaan, hyvä kun tottuu pukuun pienestä pitäen. Pakkanen paukkuu jo kevyesti, joten puvun käyttö ainakin pidemmillä ulkoilukerroilla on aivan paikallaan.

Tänään ollaan riehuttu, nukuttu ja siivottu. Oli poika pienen pätkän yksikseenkin kun mamma ja iskä lähti ostamaan Halloweenjuhlia varten rekvisiittaa. Löysin aivan mahtavan halloweenkakun ohjeen, jonka leipomiseen oli pakko keksiä jonkinlainen veruke, joten kutsutaan muutamia ystäviä kylään lauantaina, mukava viettää iltaa yhdessä. Saa nähdä miten me Turon kanssa selviydytään leipomisurakasta :)

Tänään on tosiaan siivottu urakalla. Saatiin vihdoin ja viimein lattiat pestyä kostealla niin on Turon mukavampi mutustella muruja lattioilta, ei muutu kieli ihan mustaksi ;) Vähän varovasti ollaan siivoiltu tähän asti ettei Turo saa heti paniikkia, mutta tänään myllättiin koko kämppä. Imuri oli jännä ja pelottava kapistus kun se piti niin kovaa meteliä. Piti aina juosta toiseen huoneeseen imuria karkuun. Ei se kovaääninen mötikkä taida olla yhdenkään koiran mieleen, ainakaan minun tietääkseni!

Vielä on mainittava muutama huomio meidän hauvelin pirulaispuolesta. Meidän poika on ruvennut pitämään ääntä! Lelujen kanssa myllätessä murinaa on kyllä kuulunut melkein alusta asti ja se on ihan normaalia, mutta nyt on tullut isompi murina ja haukahdus kun Turo yrittää komentaa meitä. Varsinkin kun on nälkä tai kun ruokaa ollaan laittamassa kuppiin niin haukkumurina -kuoro alkaa. Tietysti hauvelin täytyy hiljentyä ja istahtaa ennenkuin ruokaa annetaan ja hienosti se jo sujuukin.

Toinen asia on Samin pompottaminen! Silloin kun Turo ei saa tarpeeksi huomiota niin se joko hyökkää puremaan tai aloittaa jonkin huonekalun/vastaavan järsimisen. Ehkä Samin auktoriteetti on Turon mielestä liian leikkiin viittaava. Minua se kuitenkin tottelee paremmin ja kunnioittaa ärähdystä. Kätenikään eivät ole raadellut tai purrut. Täytyy yrittää saada meille molemmille yhtä auktoriteettinen asema. Yliväsyneenä ja riehaantuneena  
naskalihampaat napsivat mistä sattuu, mutta sellainen on ymmärrettävää. Melko nopeasti poju kuitenkin simahtaa, varsinkin jos pojan nappaa rauhotettavaksi, kuten useimmiten joudun tekemään.
No nyt tuli hieman näitä "täystuho" paljastuksia. Näitä kohtauksia ei kuitenkaan ole kuin 1-2 kertaa päivässä. Suurimman osan ajasta Turo käyttäytyy ja leikkii nätisti. Ihana ja suloinen pentu! Pennut ovat aina pentuja ja se heille sallittakoon, se vaihe ei kuitenkaan kestä loputtomiin.

24.10.2010

Mummolassa

Sunnuntaipäivää vietettiin mummolassa. Turo ja Milla tulee kokoajan paremmin juttuun, vaikka vanha mummo jaksaa vieläkin muistuttaa irvistyksellä jos Turo tulee liian lähelle sitä lelua, jonka kanssa Milla painii. Käytiin metsässä kävelyllä, molemmat koirat saivat juoksennella vapaina rapakossa. Turolla oli vauhtia mukana, kun Milla teki äkillisiä käännöksiä niin Turon matka ei pysähtynytkään aina ihan samalla nopeudella, vaan sitä paineltiin ihan huolella puskaan. Ohjaustehosteissa on vielä hiomista :)
Hienosti Turo tuli ulkonakin kutsusta luokse, tietysti täytyy muistaa palkita namipaloin. Hieno poika!

Turo sai maistaa vähän paistettua naturel kanaa kun ihmisetkin herkuttelivat uunipotuilla. Hyvin upposi meidän pojan massuun. Siirä on tullut varsinainen syömamaisteri. Ei tarvita kahta sanaa kun jo ollaan keittiössä jääkaapilla pummimassa ruokaa. Mistä lie oppinut tuollaisen tavan näin nuorena?

Kun oltiin hetki rauhotuttu ruokailun jälkeen niin Millaa puoli vuotta nuorempi Ella russelitäti tuli kyläilemään. Pienen kurinpalautuksen Turo sai Ellaltakin liiallisesta tuttavuudesta, mutta muutoin tutustuminen sujui varsin mallikkaasti. Ella oli kiinnostuneempi Turosta kuin aikaisemmat mummokaverit, joten ekaa kertaa Turo sai hieman vastakaikua omaan innokkuuteensa. Pojalla oli oikein hauskaa! Riehumisen ja touhottamisen jälkeen uni taas maittoi kunnolla.



Koko russelikomppanja saatiin loppujenlopuksi samaan aikaan kuvaan. Täytyy myöntää että mammalla on EHKÄ kourassa jokun pieni namupala, mutta saatiinpahan edes yksi otos! :D


Turo ja Ella tekemässä tuttavuutta keskenään. Turokin uskaltautui leikkimään! :D





Turo ja Milla pihalla juoksentelemassa. Turo vähän ihmettelee Miltsiä, joka tuttuun tapaan kyttää lelua, jospa joku sen vaikka heittäisi niin pääsisi juoksemaan perään!!

22.10.2010

Reporankana

Tänään on ollut touhukas päivä. Aamupäivästä Turo harjoitteli yksin olemista parin tunnin verran ja hienostihan se sujui, alkuun vähän harmitti ja kiukutti, mutta takaisintullessa omalta paikalta löytyi rauhallinen ja iloinen pojan kloppi. Kaverini Lotta tuli katsomaan meidän pientä vauvelia ja ihastui meidän hurmuriin. Ovi ehti pamahti hetkeksi kiinni , kunnes ovikello taas soinut. Mummo ja minun veljeni sieltä tulivat pullien kanssa morjestamaan Turoa. Mummon lellipylly sai jopa palan pullaa, vaikka me täällä kotona ollaan vaan pidetty kuivalla piimä/nappula linjalla! :D Touhuttiin ja ihmeteltiin jopa 3h putkeen, ihme ettei koiran tullut väsy, ei ilmeisesti malttanut nukkua.

Lopulta meidän haukotteleva hauveli pääsi vetämään sikeitä soffalle. Tirsojen jälkeen iskä tulikin kotiin ja melkeen heti lähdettiin kyläilykierrokselle. Molemmat mummolat käytiin läpi. Ensimmäisessä stopissa sovitettiin hienoa punaista lämpöpukua. Alkaa ilmat viilenemään niin pitää olla vauvakarvan päällä jotain lämmikettä. Jack russellinterrieri Millan kanssa piti myös vähän ärhennellä. Milla ei ollut kiinnostunut kuin leluistaan, mutta Turo juoksenteli sinnikkäästi hirmuista vauhtia Millan ympärillä, välillä käyden piilossa sohvan alla. Tyypillinen junnu ja hölmöläinen!
Piipahdettiin vielä kyläilemässä toisella mummolla ennenkuin tultiin kotiin lepäilemään. Siellä moikkailtiin vanhaa labradorinnoutaja mummoa Iidaa. Molemmat taisivat pelätä vähän toisiaan, mutta kaikin puolin tapaaminen meni hyvin. Turokin oli puristanut jo kaikki mehut itsestään Millan kanssa, niin ei enään jaksanut räyhäillä. Mamman sylissä nukuttiin melkeen koko kyläilyn ajan. Kotiin päästyä koiruus oli aivan reporankana. Rättiväsynyt mussukka jäi sohvalle nukkumaan juuri siihen kohtaan mihin sen fleesepeiton kanssa laskin.

Tämän päivän uusi juttu oli myös hihnassa kulkeminen. Pantaan ollaan tutustuttu jo noin viikon verran ja nyt se on alkanut sujua hyvin, joten päätettiin ottaa askel eteenpäin. Autolle käveltiin hienosti remmissä. Vähän piti riuhtoa ja ihmetellä jos hihna kiristyi, mutta kun paniikista päästiin eroon niin eteneminen sujui ekakertalaiseksi varsin mallikkaasti.

Syyssää oli melko kolea ja pimeääkin oli jo, mutta rohkeasti silti tutkiskeltiin paikkoja, vaikka inhottavassa remmissä jouduttiinkin liikkumaan. Kyllä me siihen hihnaan pikkuhiljaa totutaan kunhan paremmin tutustutaan.

Milla ihmettelee Turoa. Mielenkiinto heräsi kun hauveli rupesi nakertamaan Millan leluja. Muutoin vanha mummo on superkiltti, mutta omista leluista pidetään kyllä hyvä huoli! Oikealle meidän väsynyt kyläilijä käärittynä fleesepeittoon. Ulkona oli jo pakkasta, poika olisi ollut kotimatkalla umpijäässä ilman maimin lämpöstä sylkkyä ja peittoa <3



21.10.2010

Viikko on vierähtänyt

Tänään on viikko vierähtänyt siitä kun haimme Turo -pojan kotiimme asumaan. Päiväpäivältä ollaan reipastuttu ja tultu uteliaammaksi. Äitiä ja iskää voi jo ihan huolella retuuttaa ja pureskella, ilman pelon tai huolen häivää. No ei ehkä ihan, kyllä pikkuvintiötä on joutunut välillä ojentamaan kun liian tuttavalliseksi käydään niiden pienten naskalien kanssa. Viikko on sujunut nopeasti ja hyvin. Uni ja erityisesti yöunet maittavat päivä päivältä paremminm kehitystä on siis tapahtunut ja tapahtuu edelleen. Ruokakin uppoaa pienen pojan kitaan ja masuun paljon paremmalla ruokahalulla.

Tänään poju on ollut pisimmän pätkän yksikseen kotona kun mamma lähti jumppaan ja Sami oli koulussa. Yhteensä kaksi tuntia! :) Vähän oltiin huolissaan ja surkeina kun taas joutui omalle paikalle odottelemaan. Kotiin tultua huone oli kuitenkin aivan entisellään, edes hätiä ei oltu tehty minnekkään. Iloinen poika otti mamin vastaan. Palkaksi poju sai pari namua ja ruoan piimällä maustettuna, jami!

Tänään on muutenkin käyttäydytty hienosti, (huolimatta siitä että
mamma seisoi takapihalla vesisateessa ja koira juoksi sisälle sanomalehdelle kakalle!) ollaa leikitty sivistyneesti, ja naskaleita on käytetty kohtuudella. Kun poju köy hampaillaan liian innokkaaksi niin kun päästää pienen murinan niin poika on taas täysin ojennuksessa. Kummallisen tehokasta!




Sulousuus heräsi makoisilta päiväunilta. Kyllä se villapeitto maistuu niin hyvältä ja pikku naskalitkin jää siihen niin herkullisesti kiinni.



Kyllä se pieni karvapallo jaksaa leikkiä. Pikkuhiljaa poju osaa jo viihdyttää itse itseään, eikä kokoajan ole pakko olla leikkimässä ja keksimässä Turolle tekemistä. Oma-aloitteinen poika!



Nirunaru kuuluu yksiin suosikeista. Eilen kyläilijöiltä saatiin lahjaksi pieni Aku Ankka pehmolelu, joka on myös yksi lemppari, valitettavasti akusta ei saati tällä kertaa kuvaa. Vieraat oli etsinyt kissojen ja koirien kanssa vinkumatonta pehmolelua, sillä edellistapaamisella meidän hauveli pelkäsi vinkuvia leluja. Nykyään pelko on voitettu ja vinkuvat lelut saavat kunnon selätykset murinoiden kera!!

20.10.2010

Opetellaan koiruuden alkeita

Aamulla ruoka ei maistunut ihan niin hyvin, mutta päivällä oli sitäkin enemmän nälkä. Sekoittelin vähän piimää ja riisiä nappuloiden joukkoon, kyllä kelpasi! Tänään on taas leikitty ja meuhattu! Kyllä se hauveli jaksaa kovasti pömistä, vaikka uni maittaa vaihtoehtoisesti myös varsin hyvin. On se vaan niin ihana koira vauva <3

Tänään on ollut sateista ja märkää. Ollaan silti käyty ulkona möyhimässä. Pojalla on niin kova vauhti että liukasteluja sattuu, muttei niistä olla moksiskaan. Pikkupihassa onnistuttiin kuraamaan tassut ja massu ihan kokonaan, no päästiinpä harjottelemaan pyyhkeellä kuivaamista ja putsailua. Pyyhe oli tietysti tosi kiva leikkikaveri. Hetki kun kurat pyyhitty niin kimppuun! Pissat tulee jo hienosti paperille tai ulos, mutta ison hädän tekemisessä on vielä hankaluuksia. Ulos ei oikeen onnistu vaikka hätä olisi kovakin. Paperi löytyy jos joku huomaa Turon siihen nostaa, ja välillä omaehtoisesti. Treeniä treeniä vaan :)

Pojulla alkaa jo nimi olla hallussa. Nyt on luoksetuloa harjoteltu ahkerasti. Pikkunameja on taskussa, niitä jaellaan ahkerasti kun Turo tekee niinkun tahdotaan. Pienikin huomionherätys niin poju painelee minkä kintuistaan pääsee luokse, taitaa olla vähän herkkupeppu niinkuin maminsa. Hyvä vaan että on namejen perään, niin menee oppi perille. Vielä on turha säästellä namujen kanssa.

Tänään kokeiltiin kynsien leikkaamista. Etutassut meni tosi hyvin, vaikka leikkurit olivat leikkaajallekkin aivan uudenlaiset. Välissä piti vähän kiemurrella, mutta kun rauhoituttiin niin takatassujenkin siistiminen sujui kuin tanssi. Täytyy sanoa, että olen hyvin tyytyväinen pieneen mussukkaan. Nami tietysti palkaksi!

19.10.2010

Poju 8vk: Treeniä ja leikkiä

Tänään meiän pieni mussukka 8 vk! <3

Aamulla kun herättiin niin Turo nukkui sängyssä kainalossa, ei ole kyllä minkäänlaista muistikuvaa missä vaiheessa poju on siihen tupsahtanut. Yöllä käytiin pissalla, mutta pahvilaatikkoon poju meni takaisin nukkumaan. Mamma on varmaankin jossain vaiheessa unenpöppörössä ottanut hauvelin sänkyyn nukkumaan kun se on alkanut metelöimään :) No herättiinpä molemmat tyytyväisinä hyviltä yöunilta aamulla kellontarkasti puoli kahdeksalta, kyllä Turo tietää millon on ruoka-aika! Ekoina päivinä tuntui ettei ruoka maittanut, mutta nyt on ruokakuppi alkanut tyhjentymään melkosella tahdilla.

Vietettiin vapaapäivää, leikkimistä ja nukkumista vuoronperään. Kaulapannan käyttöön on nyt totulteltu muutamana päivänä. Tänään tuntui ensimmäistä kertaa että kaulapannan kanssa pystyi keskittymään muuhunkin kuin paikallaan köhnöttämiseen ja rapsuttamiseen. Leikittiin ja käytiin takapihalla eikä kaulapannasta oltu suurimmaksi osaksi moksiskaan. JEEES! Ehkäpä muutaman päivän päästä voidaan testailla remmiä etupihalla.

Eilen Turo jäi ensimmäistä kertaa yksin keittiöön tunnin ajaksi. Laitoin  toiseen päähän pedin, puruluita ja leluja, toiseen päähän vesikupin ja sanomalehtiä. Tuntui että poju jäi melko rauhallisesti vähän se kurkotteli portin takaa ja itki. Samin tultua kotiin oli oven takaa kuulunut meteliä. Portilla ollut pyyhe oli myös revitty/raavittu rosoisen näköiseksi. Voi ei! Tänään Turo jätettiin taas tunniksi kotiin kauppareissun ajaksi. Oltiin ennen yksinoloa leikitty, riehuttu ja käyty pihalla, joten hauveli oli aika väsynyt. Menin istumaan ja lukemaan keittiöön Turon viereen, jottei pieneen tilaan jääminen tuntuisi oudolta. Pienen temmellyksen jälkeen Turo kävi peitolle nukkumaan. Pikkuhiljaa hiipparoin huoneesta pois, ja jätimme pojan nukkumaan.
Kun tultiin takaisin, talossa oli ihan hiljaista, vain Suomipoppi soi radiossa. Pissat oli tehty paperille ja tyytyväisenä poju haukotteli tervehdykseksi. Jospa tämä yksinoleminen tästä lähtisi käyntiin! Pyyhekkään ei ollut sen enempää riekaleina kuin edelliskerralla. Huomenna uusi koitos 3h yksinolopätkä, saa nähdä miten selviydytään!

Kaupasta ostettiin Turolle piimää. Iltaruoan nappuloiden sekaan lorautettiin pikkuisen piimää, ja oikein hyvin herkku maistui! Jatkossa yhdelle ruoalle päivässä tarjotaan piimää, niin ei ole liian tylsä ruokavalio Turonkaan mielestä.




Meiän pieni linssilude <3



Tennispallon kanssa otetaan jo mittaa, selkeesti pallokoira tulossa. Vasemmalla huomataan taas kuinka meiän poju nauttii kameran  edessä poseeraamisesta!

17.10.2010

Mittauksia

Turo on nyt mitattu kotona ensimmäistä kertaa!
Pari namipalaa kouraan ja poju seisomaan seinän viereen. Kolmioviivottimella suorakulma seinän ja koiran sään välille, ja eikun analysoimaan tuloksia. Hienosti sujui.

Tuloksia:

Painoa on kertynyt 7,5 viikkoselle hulivilille 2kg ja korkeutta 21 cm :)

16.10.2010

Kolmas päivä uudessa kodissa

Hienosti on Turon kotiutuminen alkanut uudessa perheessä. Yöllä on heräilty muutama kerta pissalle ja kaikki tarpeet on tehty paperille tai ulos - nopea oppimaan!
Koti-ikävä on ollut melko vähäistä, tuntuu että enemmänkin se nyt jo itkee meidän antaman huomion perään. Aamusin pikkupoju on nostettu sänkyyn nukkumaan, kun pahvilaatikossa on käynnistyny melkoinen show. Kainalossa unet on sitten helposti jatkuneet vielä useammankin tunnin.

Tänään herättiin 7 syömään ja aamutarpeille, sitten mentiin vielä peiton alle puoli kymmeneen asti. Pienen yhdessä riehumisten jälkeen keskityin tenttiin lukemiseen ja Turo sai pitää omaa kivaa. Hetken poju istui sylissäni luuta pureksien, mutta totesin ettei se edesauttanut opiskelua yhtään. Lattialla alkoi itkukonsertti kun huomiota ei enään jaettu. Tiputin hupparin tuolin viereen, enkä ollut muutoin huomaavinaankaan. Hyvin äkkiä poju käpertyi tuolinviereen hupparinpäälle jatkamaan uniaan :)

Tänään poikaa on nukuttanut paljon. Varmaan väsymystä parista edellispäivästä. Pureminen ja riehuminen on myös lisääntynyt kun koti ja ihmiset on tullut tutuksi. Mahdottomia riehumiskohtauksia varsinkin kun väsymys kasvaa ylimmilleen. Ei auta kun ottaa ite rauhallisesti ja maltilla. Kyllä Turo on kuitenkin pohjimmiltaan ihan mammanpoika ja hakee turvaa jalanjuuresta tai kainalosta kun tapahtuu jotain jännää. Eilenkin illalla muru kiipesi kaulan/rinnan päälle nukkumaan. Tuntee varmaankin olonsa turvalliseksi tuntiessaan sydämmen sykkeen.

Päivällä käytiin Mustissa&Mirrissä ostoksilla. Poju oli fleesepeittoon kääriytyneenä sylissä mukana. Matkaan tarttui 5kg ruokaa, muutamia herkkunappeja, fleksi ja harja. Nyt pysyy pojun karvat siististi suorassa! Muutoin ollaan pysytty kotona kolmisin ja vietetty aikaa keskenämme. Koiran herkkujen lisäksi tänään ollaan maisteltu pieniä määriä uusia herkkuja. Suuhun hotkaistiin pieni palanen kinkkua, juustoa sekä kypsennettyä jauhelihaa, nami Turo oli aivan tohkeissaan!

Herkkujen avulla vauveli istahti jo pyllylleenkin muutaman kerran, kun kättä nosti ihan hivenen vain ylöspäin. Oppiminen tuntuu olevan helppoa ja nopeaa, niin hyvässä kuin pahassa. Herkkujen lisäksi suuhun on kiva laittaa tyynynkulmia, peittoja, mattoja ym. mukavaa :D
Tänään päästiin fiilistelemään myös tennispallolla, poika oli innoissaan. Pallo suuhun, tiukka ote ja kellahdus selälleen, sitten pallo tassuihin, kuonolla vähän vauhtia ja eikun perään!!! Tätä tuli toistettua ainakin kakskymmentä kertaa. Kyllä nyt taas uni maittaa..

14.10.2010

Kotiutuminen alkaa

Tänään on se kauan odotettu päivä, saadaan uusi perheenjäsen, Turo tulee kotiin! Muutama tunti koulussa ja sitten kohti Nummea. Automatka tuntui pidemmältä kuin koskaan aikaisemmin. Kaikki odotus oli kyllä vaivan arvoista kun näin taas kaikki koiranpennut, varsinkin meidän rakkaan pojun! Kokoa oli tullut lisää, samalla omaa tahtoa ja intoa. Paperit kuntoon ja koira kainaloon.

Ennen kuin päästiin takaisin kohti Helsinkiä, poikettiin syömässä ja kahvilla mökillä Sammatissa. Siellä jackrussellinterrieri Milla ja vanhempani ottivat meidät vastaan. Kyläily sujui hyvin, leikittiin, syötiin, tutkailtiin ympäristö ja vähän nukuttiinkin. Ulkonakin käytiin tepastelemassa, ja Millan perässä piti laukkailla täyttä kyytiä. Hirmunen vauhti on pojalla, saa nähdä kauan sitä perässä pysyy :)
Rohkea ja urhea Turo tuntuu oleva, onneksi pientä harkitsevaisuuttakin löytyy, jokapaikkaan ei sännätä päätäpahkaan vaan tilannetta kuulostellaan alkuun hieman.

Kun isovanhemmat oltiin käyty moikkaamassa niin matka kohti kotia alkoi. Väsymys alkoi painaa kun mökissä ehti torkahtaa vain pienen hetkisen, joten autossa olikin sitten mukava ottaa nokoset. Automatka sujui rauhallisesti ja hyvin, pahoinvoinnista ei tietoakaan -onneksi. Loppumatkasta sitä vähän heräiltiin, mutta luun nakertamisessa oli kylliksi tekemistä loppumatkalle.

Kotona olikin sitten taas aivan uusia hajuja ja ihmettelemisiä. Lelujakin tarjottiin nenäneteen, niin paljon ettei oikein tiennyt mihinkä tarttua. Kaikki kokeiltiin pikkasen. Jännittävin oli pikkuinen sammakko joka piti kovaa piipitystä. Tosi varovasti piti lelua kantaa ettei se vahingossakaan inahtaisi.
Lopulta uni tuli silmään keskelle parkettia. Näin paljon uusia asioita yhden päivän aikana, niin ei mikään ihme että pieneltä ukkelilta on veto veks.

Otoksia 7 viikkosesta vauvelista, sen verran mitä temmellyksiltä ja vauhdilta ehti taltioimaan:











13.10.2010

Viimeinen koiraton päivä tässä kodissa

Jännitys tiivistyy, ei malttaisi enään odottaa sekuntiakaan. Eilen soitin jo koulusta Samille, jos olisimme hurauttaneet Nummeen hakemaan pojuamme kotiin, mutta eihän se onnistunut kun tänään piti vielä käväistä koululla luennolla eikä vapaapäivän mahdollisuutta ollut kummallakaan, möh!
Tänään on taas vuorostaan tallipäivä, joten kyllä se vain on jaksettava odottaa huomiseen iltapäivään.  Pahvilaatikko, ruokakuppeja ja muuta tarpeellista on jo ostettu kaappiin odottamaan. Lehtiroskatkin ovat jääneet tyhjentämättä, sillä tällä kertaa mainoslehdille löytyy hyödyllistäkin käyttöä - pissa-alusta jos hätä yllättää ennenkuin päästään ulos asti.
Tänään pitää vielä matot rullata varastoon odottamaan kunnes opitaan sisäsiistiksi, muutoin kaikki valmista! Enään puuttuu vain pentu :)

24.9.2010

Vierailupäivä mummolaan ja turolaan!

Tänään oli taas jännittävä päivä. Koulussa piti jännittää muutama tunti ennenkun päästiin autolla starttaamaan ensin kohti Sammattia tervehtimään isovanhempia ja siitä kohti Nummea katsomaan meidän koiravauvaa.
Koiralauma otti meidät innokkaasti ja äänekkäästi vastaan, mutta rauhoittuivat kun huomasivat että vanhat tututhan sieltä tulivat ihailemaan Turoa ja muuta pentukatrasta. Kovasti olivat pennut kasvaneet sitten viimenäkemän, ovathan ne jo melkein 5 viikon ikäisiä. Alkavat jo kovasti  muistuttaa pieniä pienoismalleja rotunsa aikuisista edustajista.

Tänään pennut pääsivät ensimmäistä kertaa ulkoilemaan pihalle, siinä sitä olikin ihmettelemistä, valtavasti uusia hajuja, uudenlainen leikkialusta ja kaikkea mukavaa maisteltavaa. Turo viihtyi hyvin ja oli reippaana vaikka joutuikin ajoittain vaihtamaan paikkaa sylistä syliin. Sentään vähän maltettiin antaa pojan leikkiä ja temmeltää sisarusten parissa.

Edelleen oli kuvien ottaminen kovin hankalaa, pienet vilpertit kun ovat niin kovin nopeita liikkeissään. Ulkona valaistus oli kuitenkin puolellamme, joka hieman helpotti kuvaamisoperaatiota. Nyt on kuvasaldoa sen verran, että niitä selailemalla EHKÄ malttaa odottaa kolme viikkoa, jonka jälkeen rakas muru saadaan tutustumaan omaan kotiin!

Kotimatkalla iski taas pieni haikeus, kolme viikkoa ennen kuin pääsemme taas näkemään Turo -vauvan. Onneksi sen jälkeen sitä pienokaista saa nähdä päivittäin, ehkä jopa hermoromahduksen partaalle (toivottavasti ei kuitenkaan, eihän niin pienelle murulle voi hermostua). Lievittääkseni eroahdistustani ajoimme suoraan Jumbon parkkihalliin ostelemaan kaikkea mukavaa koirasälää. Matkaan tarttui kaulapanta, nirunaru, vinkuvanku hiiri, kynsisakset, puruluita, kurapyyhe ja ruokakuppeja. Tilasin myös Turon nimellä ja puhelinnumerollani varustetun merkin kaulapantaan roikkumaan, jos pikkukarkulainen vaikka sattuisi karkaamaan - mikä ei ole toivottavaa! - niin löytää hän takaisin oikeaan osoitteeseen. Nyt alkaakin pikkuhiljaa  kaikki tärkeimmät tarvikkeet olla kasassa, matkan varrella niitä karttuu kuitenkin vielä ihan riittämiin. Ei siis kannata hamstrata kaikkea tässä alkuhuumassa.



Meiän pieni taapero ekaa kertaa ulkoilemassa!



Äiti tuli vahtimaan, vaikka kyllähän mä oon jo iso poika ja isot pojat osaa ulkoilla jo ihan ilman valvontaa. Eiks nii?



Nami nami, kaikkia herkkuja sitä pääsee maistelemaan, voisko tänne ulos päästä useemminkin?



Macho miäs <3



Turo poju <3



Voiko olla suloisempaa? Muru <3



Ai sä tykkäät musta, mäki tykkään susta  :)




Perheen miesväki toinen vähän isompi ja toinen pienempi, mutta eihän sitä kokoeroa kukaan edes huomaa!



20.9.2010

Blogin avaus!

Tänään on kovasti yritetty tuunailla ja muokkailla blogia. Vähän ollaan vielä vaiheessa, mutta pitäähän tänne saada jotain sisältöäkin, miksi tätä muutoin blogiksi kutsuttaisiin!?

Tämä on ihan ensimmäinen koskaan luomani tai ylläpitämäni blogi. Inspiraatio iski kun lueskelin muiden käyttäjien  sivustoja, etenkin koira -aiheisia. Aihepiiri sipaisee tämänhetkistä elämäntilannetta hyvinkin läheltä, sillä minun ja avopuolisoni perheeseen on muuttamassa pienen pieni parsonrussellinterrieri uros nimeltä Turo. Olemme haaveilleet yhteisestä koirasta ja vihdoin saimme päätöksen tehtyä, vajaan neljän viikon kuluttua perheeseemme muuttaa uusi jäsen, jippii! Turon touhuja, temmellyksiä ja harrastuksia sekä ehkä hieman meidän yhteistä perhe-elämää olisi tarkoitus tänne blogiin kirjoitella. Toivottavasti saamme seuraajia ja blogiystäviä, joiden kanssa jakaa koirakokemuksia, tai miksei joitakin muitakin kokemuksia.

Viime viikolla kävimme ensimmäistä kertaa katsomassa koiravauvaamme, silloin poitsu oli muutamaa päivää vaille 3 viikkoa. Aivan ihastuttava tapaus, rakkautta ensi silmäyksellä! Kuvasaldo jäi näin ensitapaamisella vähiin, eihän sitä malttanut kuvailla kun oli niin paljon uutta ihmeteltävää tuossa pienokaisessa. Muutama kuva saatiin kuitenkin räpsäistyä. Pikkuveikko oli vain niin kamalan nopea ja vikkelä ettei millään meinannut naamakuvaa irrota. Tässä kuitenkin hieman ensitapaamisen antia. Ensi perjantaina uudelle tutustumiskierrokselle, josko sieltä jo hampaat ja hymy irtoaisivat viisi viikkoiselta hauvelilta!