Tänään on tapahtunut muodonmuutos meidän niin suloisessa, kiltissa ja hellyyttävässä koiravauvassamme. Kun tulin tallilta aamupäivällä takaisin kotiin, vastassa minua odotti hyväntuulinen ja haukotteleva hauveli. Käytiin takapihalla peuhaamassa ja leikittiin hetki. Heti kun jätin Turon huomiotta, alkoi hyppiminen, housujen repiminen ja mahdoton riehuminen. Yritin kokkailla keittiössä, mutten tuntunut saavan hetken rauhaa.
Syötyäni repiminen jatkui, pyysin Turoa istumaan joka kerta kun se hyppi ja repi, ja hienosti poika tottelikin, mutta heti se jälkeen repiminen jatkui.
Lähdettiin purkaamaan energiaa ulos pakkaseen. Juoksenneltiin ja harjoteltiin jalkojen läpi pujottelemista. Hieman poika säntäili oman mielen mukaan, mutta tuli kutsusta luokseni tai juoksi takaisin jalkoihini jos äkillisesti vaihdoin suuntaa. Burberry -villapuku päällä sipsuteltiin, muttei ulkona varttia pidempään oleiltu kun alkoi molempia paleltamaan.
Kotona maistui kotiruoka hyvin monivitamiinin kera. Ja unikin onneksi maittoi lenkin jälkeen! Illalla kuitenkin sama repiminen ja riehuminen, vaikka leikittiin ja touhuttiin. Tuntui että vain yhdessä oleminen kelpasi, luutakaan ei voinut syödä jossei sitä oltu kädessä pitämässä, höh höh! Kurmuuttaminen vain villitsi riehumista, joten eikun niskasta kiinni ja suihkukoppiin rauhottumaan mars! Rapun ääniäkin on tänään haukuttu, vaikka aikaisemmin ei olla missään tilanteessa pihaustakaan päästetty. Kyllä on mamman ja iskän hermoja tänään koeteltu. Voi veljet!
No nyt on poju väsähtänyt ja kiltti sekä ihana taas! Toivottavasti pysyykin. Tänään on vaan Turolla tuntunut olevan liian energinen ja huomionhakuinen päivä. Huonekaluja, vaatteita ja käsiä on yritetty purra ja repiä aivan surutta. Jos yrittää komentaa niin protestista mourunaa ja käden vierestä näykkäilyä. Joopa joo. Nyt täytyy malttaa mieli ja jatkossa olla vain määrätietoisempi, on tänään mennyt melkein jo hermostumisen puolelle ja siitäkö riemu Turon mielestä vasta syntyykin.
Onneksi huomenna on uusi päivä, ja väsyneenä poju on oikea muru kun nukkuu mamman sylissä <3
30.11.2010
21.11.2010
Koira viikonloppu!
Viikonloppuna on ollut täynnä vilskettä ja vipinää. Ensin perjantaina Turo oli aamupäivän mummolassa hoidossa retuuttamassa Millaa. Koko päivänä ei koirat malttaneet nukkua, Turo oli ylipäätänsä täpinöissään ja Millan piti vahdata lelujaan. Kun Turo loppujen lopuksi väsähti oli vanha mummeilikin aivan naatti. Lähes koko ilta menikin nukkuessa.
Lauantaina valmistauduttiin lähtemään reissuun. Määränpäänä oli Lohjan epävirallinen parsonien agilitymestaruus 2010. Seikkailtiin lumisella tiellä Turon kerätessä energiaa sylissä sykeröllä simmut kiinni. Agihalli löytyi helposti. Tulimme kuitenkin muutaman minuutin myöhässä ja myöhästyimme pentujen ratasuorituksesta, palkintojen jako oli käynnissä. Hallin ympärillä ja hallissa oli valtavasti parsoneja, eri ikäisiä ja kokoisia, Turo oli aivan täpinöissään tepastellessaan Burberryn talvitakissa. Ärinöitä tai murinoita ei kuulunut laisinkaan, vaan käyttäydyttiin oikein maltillisesti ja tyylikkäästi. Tuttavuutta tehtiin ihmisten ja koirien kanssa. Erityisen hauska tuttavuus oli 11 viikkoinen jackrussell tyttö, jonka kanssa nuuskuteltiin vähän enemmänkin.
Möllit kisasivat seuraavaksi, seurasimme tarkoin jokaisen koirakon suorituksia, osa oli selvästi harjoitellut enemmän kuin toiset, mutta hienosti kaikki suoriutuivat. Turokin sai tulevaisuuden varalle monia hyvä niksejä ja vinkkejä.
Emme ehtineet jäämään katsomaan kisaavien koirakoiden suorituksia, sillä piti kiiruhtaa enon 50-vuotis juhliin, mutta kokemus kilpailuista oli positiivinen. Turo pääsi tutustumaan tapahtuman melskaan ja tekemään tuttavuutta monien erilaisten koirien kanssa. Loppupäivän uni oli herkässä, kyllä tuollainen touhottaminen vie nuorelta mieheltä mehut!
Tänään sunnuntaina Turoa kiikuteltiin taas autossa. Suunnattiin Korsoon moikkaamaan Turon veliä Viliä ja Sakua. Vili on samasta pentueesta, mutta Saku on jo 2 vuotias konkari, jolla on kuitenkin meidän pojun kanssa sama emä. Menoa ja melskettä oli melkoisesti! Huomasi Vilin otteista, että Sakun kanssa on painia treenailtu, meidän poju oli vähän alakynnessä. Aikansa rymyttyä, Turokin sai vähän juonenpäästä kiinni ja meno hieman tasoittui. Saku kävi pihalla vain moikkaamassa pentuja, kun meidän arkajalka ujosteli liikaa.
Muutaman tunnin pojat painivat ja mylläsivät, käytiin vähän välillä sisälläkin lämmittelemässä, jonka jälkeen jaksettiin taas painella lumihangessa sata lasissa!
On ne pojat kyllä tosi samannäköisiä, ei pelkkä vilkaisu riittänyt poikien erottamiseen. Kotiin osattiin kuitenkin napata oikea koira, joka oli taas kerran aivan naattina seikkailusta. Automatka meni kuorsatessa ja kotiin päästyä kietouduttiin heti petiin karvapeiton ja fleesen väliin. On se kyllä maailman suloisin tapaus <3
Lauantaina valmistauduttiin lähtemään reissuun. Määränpäänä oli Lohjan epävirallinen parsonien agilitymestaruus 2010. Seikkailtiin lumisella tiellä Turon kerätessä energiaa sylissä sykeröllä simmut kiinni. Agihalli löytyi helposti. Tulimme kuitenkin muutaman minuutin myöhässä ja myöhästyimme pentujen ratasuorituksesta, palkintojen jako oli käynnissä. Hallin ympärillä ja hallissa oli valtavasti parsoneja, eri ikäisiä ja kokoisia, Turo oli aivan täpinöissään tepastellessaan Burberryn talvitakissa. Ärinöitä tai murinoita ei kuulunut laisinkaan, vaan käyttäydyttiin oikein maltillisesti ja tyylikkäästi. Tuttavuutta tehtiin ihmisten ja koirien kanssa. Erityisen hauska tuttavuus oli 11 viikkoinen jackrussell tyttö, jonka kanssa nuuskuteltiin vähän enemmänkin.
Möllit kisasivat seuraavaksi, seurasimme tarkoin jokaisen koirakon suorituksia, osa oli selvästi harjoitellut enemmän kuin toiset, mutta hienosti kaikki suoriutuivat. Turokin sai tulevaisuuden varalle monia hyvä niksejä ja vinkkejä.
Emme ehtineet jäämään katsomaan kisaavien koirakoiden suorituksia, sillä piti kiiruhtaa enon 50-vuotis juhliin, mutta kokemus kilpailuista oli positiivinen. Turo pääsi tutustumaan tapahtuman melskaan ja tekemään tuttavuutta monien erilaisten koirien kanssa. Loppupäivän uni oli herkässä, kyllä tuollainen touhottaminen vie nuorelta mieheltä mehut!
Tänään sunnuntaina Turoa kiikuteltiin taas autossa. Suunnattiin Korsoon moikkaamaan Turon veliä Viliä ja Sakua. Vili on samasta pentueesta, mutta Saku on jo 2 vuotias konkari, jolla on kuitenkin meidän pojun kanssa sama emä. Menoa ja melskettä oli melkoisesti! Huomasi Vilin otteista, että Sakun kanssa on painia treenailtu, meidän poju oli vähän alakynnessä. Aikansa rymyttyä, Turokin sai vähän juonenpäästä kiinni ja meno hieman tasoittui. Saku kävi pihalla vain moikkaamassa pentuja, kun meidän arkajalka ujosteli liikaa.
Muutaman tunnin pojat painivat ja mylläsivät, käytiin vähän välillä sisälläkin lämmittelemässä, jonka jälkeen jaksettiin taas painella lumihangessa sata lasissa!
On ne pojat kyllä tosi samannäköisiä, ei pelkkä vilkaisu riittänyt poikien erottamiseen. Kotiin osattiin kuitenkin napata oikea koira, joka oli taas kerran aivan naattina seikkailusta. Automatka meni kuorsatessa ja kotiin päästyä kietouduttiin heti petiin karvapeiton ja fleesen väliin. On se kyllä maailman suloisin tapaus <3
Sata lasissa takaa-ajoa!
Saako kiinni vaiko ei?
Kiinni jäit!
Leikit jatkuu sisällä painin muodossa..
Välillä Vili on päällä ja välillä Turo, tasavahvoja kaveruksia :)
18.11.2010
Ensikosketus lumeen
Aamulla heräiltiin koko kopla sängystä, vaikka Turo alkuillasta jäikin nukkumaan olohuoneeseen. Jossain vaiheessa se on havahtunut, ja kipittänyt makuuhuoneeseen. Tonttu on sen varmaan sänkyyn nostanut kun kenelläkään ei ole muistikuvaa tapahtumasta, eikä pojun ponnistusvoima riitä vielä sänkyyn asti.
Aamulla herättiin, puin kunnolla päälle ennen aamupissille menoa, sillä ajattelin, ulkona olevan kylmä ja pakkasta, mutta oven takana odottikin yllätys. Pahaa aavistamatta avasin takapihan oven, mutta maisema oli vitivalkoinen, yöllä oli satanut ainakin kymmenen senttimetriä lunta! Äkkiä kamera kouraan ja Turon kanssa möyhimään aamutuimasta hankeen. Koiruus oli ihan ihmeissään, loikki ja söi lunta! Talvi tupsahti aivan puuntakaa. Valkoista iloa ei kuitenkaan kestänyt kovin kauaa, sillä lämpömittari näytti plussa asteita. Loskaahan sieltä lähestulkoon satoi niskaan ja jalkakäytävät sekä tiet alkavat vetistymään. Loppuviikoksi sitten pakkasta niin liukastellaan urakalla. Olisi vaan ollut heti tänään pakkasta niin oltaisiin saatu pitää maisema ihanan valkoisena!
Päivällä lenkillä meitä vastassa oli 5 kuukautinen Havannankoira Peppi. Suunnattiin meidän takapihalle, jossa pennut saivat telmiä vapaina kahdestaan. Pihaa juostiin ympäri ja välillä painittiin. Peppi leikki nätisti, mutta Turolla vähän hampaat kolisi ja taisi pieni karvatupsukin irrota Pepin Turkista. Leikkimielistä meuhaamista, mutta Turo korvasi pientä alakynttä hampaillaan :D
Aamu alkoi tehokkaasti loikkimalla pihaa ympäri niinkuin jänikset konsanaan!
Välillä piti pysähtyä maistelemaan ja haistelemaan valkoista ihmetystä.
Ja sitten matka taas jatkuu, ja kovaa mentiin!!
Lopuksi vielä poseeraukset kameralle Turolle tyypilliseen tapaan <3
16.11.2010
Reipas ja rohkea poika!
Tänään oli aamulla kello herättämässä, Turo 12 viikkoa ja ensimmäisen rokotuksen aika. Kyllä mammaa vähän jännitti kun lähdettiin käymään eläinlääkärissä. Aulassa vuoroaan odottelemassa oli myös nuori pinseri, joten odotusaika meni nopeasti kun pojat tekivät iloisesti tuttavuutta keskenään. Nuori naislääkäri kutsui meidät sisään ja reipas poika kipitti kintereilläni vastaanottohuoneeseen. Tutkiminen vähän jänskätti, mutta hienosti saatiin kuunneltua sydänäänet ja muut tarkastukset. Toista pallia edelleen odotellaan, toivotaan että se sieltä tipahtaa jossain vaiheessa kun sen aika koittaa. Vastaanotto huoneessa käyminen oli kyllä melkosen nopea piipahdus, käytiin pistämässä herkkunappuloita poskeen ja siinä sivussa taidettiin jonkinmoinen rokotuskin saada, muttei sitä nyt huomannut kun ne nappulat oli pääosassa! Ensimmäinen rokotus sujui siis mallikkaasti ja eläinlääkärikäynnistä taisi jäädä Turolle positiivinen mielikuva. Kuukauden päästä sitten uudelleen.
Teippi laitettiin korvaan eilen illalla, mutta tänään iltapäivällä se tipahti pois, kun ei ehditty vielä hankkimaan kunnon teippiä korvaan. Iloksemme korva oli jo asettunut, jes! Saa nähdä riittääkö päivän teippaus vai lähteekö vasen korva vielä hakemaan vääränlaista asentoa. Toivotaan, että sen nyt tällä pikku korjauksella löytäisi paikkansa.
Iltapäivällä käytiin pienellä lenkillä pihan ympäri. Turo osaa jo hienosti kulkea remmissä, vaikka kotioven lähestyessä remmi kiristyykin, mutta se ehkä sallittakoon? Muutoin matka taittuu melko hyvin löysällä remmillä. Välillä kun remmi kiristyy niin olen pyrkinyt pysähtymään ja odottamaan koiralta reaktiota, suhteellisen hyvin on sujunut. Katsekontakti -harjoituksista kotona on ollut myös hyötyä, tänään sain Turolta pari kertaa katsekontaktin remmissä kun pyysin (koira käveli tällöin rauhallisesti löysällä remmillä, ei tutkinut ympäristöä). Kyllä meillä on sitten fiksu parson poika <3
Kotona mentiin pesulle. Valkoinen turkki oli hieman harmantunut ja jaloille roiskuu pissaa kun jalka ei vielä nouse, joten ensimmäistä kertaa kotona mentiin kunnon shampoo pesulle. Tarkoitusta varten ollaan ostettu mietoa pentushamppoota. Pientä räpiköintiä, mutta nyt kotona myllää taas valkoinen ja puhtaan tuoksuinen poika!
Teippi laitettiin korvaan eilen illalla, mutta tänään iltapäivällä se tipahti pois, kun ei ehditty vielä hankkimaan kunnon teippiä korvaan. Iloksemme korva oli jo asettunut, jes! Saa nähdä riittääkö päivän teippaus vai lähteekö vasen korva vielä hakemaan vääränlaista asentoa. Toivotaan, että sen nyt tällä pikku korjauksella löytäisi paikkansa.
Iltapäivällä käytiin pienellä lenkillä pihan ympäri. Turo osaa jo hienosti kulkea remmissä, vaikka kotioven lähestyessä remmi kiristyykin, mutta se ehkä sallittakoon? Muutoin matka taittuu melko hyvin löysällä remmillä. Välillä kun remmi kiristyy niin olen pyrkinyt pysähtymään ja odottamaan koiralta reaktiota, suhteellisen hyvin on sujunut. Katsekontakti -harjoituksista kotona on ollut myös hyötyä, tänään sain Turolta pari kertaa katsekontaktin remmissä kun pyysin (koira käveli tällöin rauhallisesti löysällä remmillä, ei tutkinut ympäristöä). Kyllä meillä on sitten fiksu parson poika <3
Kotona mentiin pesulle. Valkoinen turkki oli hieman harmantunut ja jaloille roiskuu pissaa kun jalka ei vielä nouse, joten ensimmäistä kertaa kotona mentiin kunnon shampoo pesulle. Tarkoitusta varten ollaan ostettu mietoa pentushamppoota. Pientä räpiköintiä, mutta nyt kotona myllää taas valkoinen ja puhtaan tuoksuinen poika!
14.11.2010
Isänpäivä
Tänään ollaan muisteltu isiä ja vaareja. Vierailuja on tehty useassa eri osoitteessa. Aamu lähti käyntiin brunssilla vanhempieni luona. Turo sai moikkailla Millaa, vaikka hieman mummelia arasteltiin kun viime kerralla saatiin kurinpalautusta leluihin koskemisesta. Viime vierailu oli siis hyvin muistissa, joten Millan lempilelut saivat olla ihan rauhassa. Muutoin yhteisoleminen sujui varsin mallikkaasti.
Matkaa jatkettiin vaarin luokse. Siellä meitä odotti Siiri -mäyräkoira. Turoa selvästi jännittää mustat ja tummat koirat. Alkuun haistelu sujui hyvin, mutta pojua rupesi ensihajujen jälkeen jännittämään ja mahdoton ärinäshow alkoi. Siiri hermostui hieman rähinästä, joten koiria ei uskaltanut päästää kovin lähelle toisiaan kun kokoeroa on vielä niin huimasti.
Välissä tultiin kotiin muutaman tunnin päiväunille ennen kuin matka jatkuisi taas. Tällä kertaa suunnattiin Samin vanhempien luokse ruokailemaan. Labradorinnoutaja Iida otti meidät iloisesti vastaan. Vanha neiti arasteli meidän pikku petoa ja kiersi Turon melko kaukaa. Turo sen sijaan piti jälleen pientä ähinää. Yhdessä oleminen sujui kuitenkin varsin hyvin kun kumpikaan ei kiinnittänyt toisiinsa suurempaa huomiota. Turolla oli innokas 6-vuotias Amanda -tyttö leikkikaverina. Meidän pikku veijari sai leikkiä sydämensä kyllyydestä ja juosta suurta taloa villiintyneenä ympäriinsä. On noilla nuorilla pikkutytöillä villitsevä vaikutus pentukoiriin! Lelut saivat kunnolla kyytiä.
Päivän viimeisenä kohteena oli vielä kahvittelut toisen vaarin luona. Ovella meitä odotti suuri yllätys kun nuori Minni -labradorinnoutaja seisoi ovella vastassa, talossa oli siis muitakin vierailijoita. Minni oli ensimmäinen koira joka oikeasti oli kiinnostunut Turosta positiivisella tavalla, jes!
Haistelut menivät hyvin, vaikka Turoa vähän jännittikin. Molemmilla häntä heilui, mutta lähes heti Turo aloitti villin ärinän, se ei oikein tiennyt olisiko se innoissaan vai peloissaan. Kovasti iso musta koira kiinnosti, mutta pienen sintin rohkeus ei ihan meinannut riittää. Ego tuntui kuitenkin olevan melkoisen suuri kun puolen metrin päähän sännättiin ärisemään ja näykkimään, vaikka hetken päästä sännättiin jo sohvan alle piiloon. Onneksi Minni oli hyvin rauhallinen, katseli ihmeissään Turon touhuja ja heilutti häntää. Ensimmäinen aikuinen koira, jolla lapsenmielisyys riitti katselemaan Turon menoa. Koitettiin hillitä Turoa, mutta ei siitä oikeen mitään tullut. Hetken äristyään, Turokin tajusi Minnin olevan kiltti ja innokas tutustumaan itseensä. Egon pönkittäminen ja pullistelu vähenivät vähitellen kun pelko laantui. Loppupuolella yhdessä oleminen sujui jo hienosti, muutamia egoiluja lukuunottamatta.
Tämä tutustuminen teki Turolle hyvää, se sai positiivisen kokemuksen mustasta ja ISOSTA koirasta. Tästä on hyvä jatkaa. Egoilu on vain saatava kuriin, aikuiset koirat eivät katso kovin hyvällä pienen pennun rähinää.
Kotiin päästyä ruoka ja uni maitti! Rankka päivä täynnä sekä tuttuja että uusia taloja ja koiria. Leikittiin ja ihmeteltiin, mukana pyöri sekä pieniä ihmisvauvoja että vähän isompia lapsia ja koiria. Paljon uutta ihmeteltävää, mutta hienosti meidän Turo pärjäsi, hieno poika! <3
Matkaa jatkettiin vaarin luokse. Siellä meitä odotti Siiri -mäyräkoira. Turoa selvästi jännittää mustat ja tummat koirat. Alkuun haistelu sujui hyvin, mutta pojua rupesi ensihajujen jälkeen jännittämään ja mahdoton ärinäshow alkoi. Siiri hermostui hieman rähinästä, joten koiria ei uskaltanut päästää kovin lähelle toisiaan kun kokoeroa on vielä niin huimasti.
Välissä tultiin kotiin muutaman tunnin päiväunille ennen kuin matka jatkuisi taas. Tällä kertaa suunnattiin Samin vanhempien luokse ruokailemaan. Labradorinnoutaja Iida otti meidät iloisesti vastaan. Vanha neiti arasteli meidän pikku petoa ja kiersi Turon melko kaukaa. Turo sen sijaan piti jälleen pientä ähinää. Yhdessä oleminen sujui kuitenkin varsin hyvin kun kumpikaan ei kiinnittänyt toisiinsa suurempaa huomiota. Turolla oli innokas 6-vuotias Amanda -tyttö leikkikaverina. Meidän pikku veijari sai leikkiä sydämensä kyllyydestä ja juosta suurta taloa villiintyneenä ympäriinsä. On noilla nuorilla pikkutytöillä villitsevä vaikutus pentukoiriin! Lelut saivat kunnolla kyytiä.
Päivän viimeisenä kohteena oli vielä kahvittelut toisen vaarin luona. Ovella meitä odotti suuri yllätys kun nuori Minni -labradorinnoutaja seisoi ovella vastassa, talossa oli siis muitakin vierailijoita. Minni oli ensimmäinen koira joka oikeasti oli kiinnostunut Turosta positiivisella tavalla, jes!
Haistelut menivät hyvin, vaikka Turoa vähän jännittikin. Molemmilla häntä heilui, mutta lähes heti Turo aloitti villin ärinän, se ei oikein tiennyt olisiko se innoissaan vai peloissaan. Kovasti iso musta koira kiinnosti, mutta pienen sintin rohkeus ei ihan meinannut riittää. Ego tuntui kuitenkin olevan melkoisen suuri kun puolen metrin päähän sännättiin ärisemään ja näykkimään, vaikka hetken päästä sännättiin jo sohvan alle piiloon. Onneksi Minni oli hyvin rauhallinen, katseli ihmeissään Turon touhuja ja heilutti häntää. Ensimmäinen aikuinen koira, jolla lapsenmielisyys riitti katselemaan Turon menoa. Koitettiin hillitä Turoa, mutta ei siitä oikeen mitään tullut. Hetken äristyään, Turokin tajusi Minnin olevan kiltti ja innokas tutustumaan itseensä. Egon pönkittäminen ja pullistelu vähenivät vähitellen kun pelko laantui. Loppupuolella yhdessä oleminen sujui jo hienosti, muutamia egoiluja lukuunottamatta.
Tämä tutustuminen teki Turolle hyvää, se sai positiivisen kokemuksen mustasta ja ISOSTA koirasta. Tästä on hyvä jatkaa. Egoilu on vain saatava kuriin, aikuiset koirat eivät katso kovin hyvällä pienen pennun rähinää.
Kotiin päästyä ruoka ja uni maitti! Rankka päivä täynnä sekä tuttuja että uusia taloja ja koiria. Leikittiin ja ihmeteltiin, mukana pyöri sekä pieniä ihmisvauvoja että vähän isompia lapsia ja koiria. Paljon uutta ihmeteltävää, mutta hienosti meidän Turo pärjäsi, hieno poika! <3
13.11.2010
Lepattava korva
Eilen havahduin siihen, että Turob vasen korva on alkanut lepattamaan! Se ei enään taitu kauniisti V-muotoisesti eteenpäin vaan korvan taakse on muodostunut poimu, joka kääntää korvan sivulle. Ajattelin sen olevan ohimenevää, mutta koko eilinen päivä ja tämä aamu korva on pysynyt sivuasennossa. Ihmettelevä mamma surffasi aamutuimaan keskustelufoorumeilla ja tämä korvan sivulle taittuminen on kuulema ihan yleistä pikku parsoneilla.
Hierominen saattaa auttaa, täytyypä siis ruveta hieroskelemaan poitsun korvia muutamia kertoja päivässä! Löysin myös hyvät teippausohjeet, jollei korva hieronnalla asetu. Kokeilin ohjetta asettamalla käsin korvan teippausasentoon, kun päästin irti niin korva jäi hetkeksi oikeaan asentoon, suloisesti eteenpäin. Luultavasti teippauksesta olisi siis hyötyä. Täytyy nyt ensin kuulostella tätä korva asiaa ja hieroa ahkerasti, jos ei muutosta ilmene niin teippiostoksille! :) Siitä tulisi varmaankin mielenkiintoista tämän pienen vekkulan kanssa.
Eilen käytiin kyläilemässä Samin siskon luona. Turo ihmetteli vajaa 5kk toista pikkupojua, joka möngersi lattialla ja leikki helisevillä leluilla. Turo osasi olla vauvan kanssa tosi hyvin, ollaanhan sitä jo muutaman kerran harjoiteltu serkkupoikien kanssa hengailua aikaisemminkin. Vauva oli kovasti kiinnostunut Turosta, mutta meidän hauveli oli enimmäkseen kiinnostunut siitä lelujen paljoudesta. Kädestä asti melkeen vietiin vuorotellen jokainen lelu testattavaksi. Ja ruokahetki se oli kiinnostavaa. Lusikallinen suuhun ja sitten Turo juoksi putsaamaan suun, sitten uusi lusikallinen ja uusi putsaus. Ei siitä syömisestä oikeen tahtonut mitään tulla, joten meidän ahne pikkuhauveli piti napata ruokailuhetken ajaksi syliin, ai että kun harmitti!
Isänpäivä tulossa, se tietää vierailuja. Turo pääsee taas kiusaamaan vanhoja neitejä Millaa ja Iidaa. Rohkeu vaan kasvaa päivä päivältä, saa nähdä miten mummelit sietävät meidän vekaraa, josta on jo tullut melkoinen möntti siihen verrattuna kun se meille saapui. Korkeutta on tullut 5 cm ja paino on noussut 1kg eli nyt ollaan jo 26cm korkea ja 3,1 kiloa! Tällä massalla on onneksi vielä turvallista jyrätä!
Hyvää isänpäivän viikonloppua kaikille!
Hierominen saattaa auttaa, täytyypä siis ruveta hieroskelemaan poitsun korvia muutamia kertoja päivässä! Löysin myös hyvät teippausohjeet, jollei korva hieronnalla asetu. Kokeilin ohjetta asettamalla käsin korvan teippausasentoon, kun päästin irti niin korva jäi hetkeksi oikeaan asentoon, suloisesti eteenpäin. Luultavasti teippauksesta olisi siis hyötyä. Täytyy nyt ensin kuulostella tätä korva asiaa ja hieroa ahkerasti, jos ei muutosta ilmene niin teippiostoksille! :) Siitä tulisi varmaankin mielenkiintoista tämän pienen vekkulan kanssa.
Eilen käytiin kyläilemässä Samin siskon luona. Turo ihmetteli vajaa 5kk toista pikkupojua, joka möngersi lattialla ja leikki helisevillä leluilla. Turo osasi olla vauvan kanssa tosi hyvin, ollaanhan sitä jo muutaman kerran harjoiteltu serkkupoikien kanssa hengailua aikaisemminkin. Vauva oli kovasti kiinnostunut Turosta, mutta meidän hauveli oli enimmäkseen kiinnostunut siitä lelujen paljoudesta. Kädestä asti melkeen vietiin vuorotellen jokainen lelu testattavaksi. Ja ruokahetki se oli kiinnostavaa. Lusikallinen suuhun ja sitten Turo juoksi putsaamaan suun, sitten uusi lusikallinen ja uusi putsaus. Ei siitä syömisestä oikeen tahtonut mitään tulla, joten meidän ahne pikkuhauveli piti napata ruokailuhetken ajaksi syliin, ai että kun harmitti!
Isänpäivä tulossa, se tietää vierailuja. Turo pääsee taas kiusaamaan vanhoja neitejä Millaa ja Iidaa. Rohkeu vaan kasvaa päivä päivältä, saa nähdä miten mummelit sietävät meidän vekaraa, josta on jo tullut melkoinen möntti siihen verrattuna kun se meille saapui. Korkeutta on tullut 5 cm ja paino on noussut 1kg eli nyt ollaan jo 26cm korkea ja 3,1 kiloa! Tällä massalla on onneksi vielä turvallista jyrätä!
Hyvää isänpäivän viikonloppua kaikille!
7.11.2010
Sairastelua
Täällä on mamma ollut pipinä, onneks on kaks innokasta hoitajaa, Turo etunenässä! Muutaman päivän kuumeesta onneks jo selvitty, mutta yskä ja päänsärky painaa vielä päälle toivotaan että tämä nyt tästä alkaa helpottumaan.Turo sai kokea pahoinvointia myös eilen, kun pariin otteeseen pulautettiin papanat ulos, raukka. Mahdollisesti ylensyöntiä tai hotkimista. Ainakaan mitään sopimatonta ei olisi pitänyt suuhun mennä. Tänään on kuitenkin ruoat taas pysyneet hyvin masussa. Papanatkin unohtui kotiin kun ei tiedetty että mummolassa vierailu venyy niin pitkäksi, mutta sekotettiin riisiä, raejuustoa, nappuloita ja kalkkunaa kuppoon. Hyvin upposi, ja onneksi mietoa ruokaa niin ei se masu reistaile.
Päästiin taas metsään juoksentelemaan Millan kanssa ja olihan se niin hauskaa! Poju säntäili Millan ja mamin perässä vuorotellen. Kävelin välillä eri suuntaan, mutta heti kun Turon huomio havaitsi minut niin täyttä kyytiä mamman luokse. On se kyllä niin mahtis poika! Saa nähä millon uskalletaan mennän kahdestaan harjottelemaan irtiolemista. Millan kanssa on niin turvallista kun Turo ei sen luota lähde mihinkään ja vanha muori on 100% luotettava. Kodin lähistöllä ei oikein ole sopivaa metsää vaikka aukeaa nurmikkoa, jonka lähellä ei ole juuri mitään. Pitää vielä vähän kerätä rohkeutta.. Otetaan vaikka Milla ekalla kerralla mukaan :)
Päästiin taas metsään juoksentelemaan Millan kanssa ja olihan se niin hauskaa! Poju säntäili Millan ja mamin perässä vuorotellen. Kävelin välillä eri suuntaan, mutta heti kun Turon huomio havaitsi minut niin täyttä kyytiä mamman luokse. On se kyllä niin mahtis poika! Saa nähä millon uskalletaan mennän kahdestaan harjottelemaan irtiolemista. Millan kanssa on niin turvallista kun Turo ei sen luota lähde mihinkään ja vanha muori on 100% luotettava. Kodin lähistöllä ei oikein ole sopivaa metsää vaikka aukeaa nurmikkoa, jonka lähellä ei ole juuri mitään. Pitää vielä vähän kerätä rohkeutta.. Otetaan vaikka Milla ekalla kerralla mukaan :)
1.11.2010
Arkea ja juhlaa
Viikonloppu vierähti koira-ja ihmisvauvojen kanssa halloweenmerkeissä. Kakkua leivottiin ja kurpitsaa koristeltiin. Elämäni ensimmäinen alusta loppuun tehty täytekakkuni tuli koottua, leivottua ja syötyä. Turokin sai maistaa osansa ja hyvin tuntui lakritsi pojalle maistuvan. Hauska viikonloppu vietettiin, sunnuntaihin saatiin jopa tunti lisää loikoilu aikaa kellon siirtämisen vuoksi ja tänään oli taas aika palata arkeen. Maanantai aamusta lähti sitten marraskuukin käyntiin!
Huomenna tulee Turolle 10 viikkoa täyteen ja tällä viikolla olisi aika madottaa pikku poju. Canex on näköjään loppunut kaikkialta, joten summanmutikassa nappasin Drontal -nimisen matolääkkeen apteekinhyllystä. Se on tabletti, ja puolikas riittää meidän vajaa kolme kiloiselle hauvelille. Tabletti on varmaankin pennun kanssa kätevämpi, näin ainakin itse asian pähkäilin.
Kasvua on taas tapahtunut huomasti! Mittauksia ei olla suoritettu muutoin kun että lähes kolme kiloa on jo mittarissa. Ponnistus ja puruvoima on kehittynyt myös valtavasti. Sohvalle ponnistetaan jo ihan lattialta keposasti, ellei satu olemaan kovin väsynyt. Huhhuh, kylläpä ne pennut kasvavat kovaa vauhtia!
Kiukkukohtauksia on myös alkanut ilmaantumaan aina välillä, varsinkin väsyneenä. Kuritus ja murina ei tahdo tehota, villitsee Turoa vaan entisestään. Poika on napattava joko syliin rauhottumaan, tai jättää koira huomioimatta. Huomiottajättäminen tuntuu olevan melko tehokas, hetken saattaa kuulua itkua, mutta hetken päästä sitä tullaan kiltisti nuolemalla ja tyköä tekien luomaan soviintoa. Sovinto ei kylläkään välttämättä kestä kuin pienen hetken, mutta samaa ympyrää sitten jatketaan. On tämä pennun kanssa eläminen hauskaa :D
Huomenna tulee Turolle 10 viikkoa täyteen ja tällä viikolla olisi aika madottaa pikku poju. Canex on näköjään loppunut kaikkialta, joten summanmutikassa nappasin Drontal -nimisen matolääkkeen apteekinhyllystä. Se on tabletti, ja puolikas riittää meidän vajaa kolme kiloiselle hauvelille. Tabletti on varmaankin pennun kanssa kätevämpi, näin ainakin itse asian pähkäilin.
Kasvua on taas tapahtunut huomasti! Mittauksia ei olla suoritettu muutoin kun että lähes kolme kiloa on jo mittarissa. Ponnistus ja puruvoima on kehittynyt myös valtavasti. Sohvalle ponnistetaan jo ihan lattialta keposasti, ellei satu olemaan kovin väsynyt. Huhhuh, kylläpä ne pennut kasvavat kovaa vauhtia!
Kiukkukohtauksia on myös alkanut ilmaantumaan aina välillä, varsinkin väsyneenä. Kuritus ja murina ei tahdo tehota, villitsee Turoa vaan entisestään. Poika on napattava joko syliin rauhottumaan, tai jättää koira huomioimatta. Huomiottajättäminen tuntuu olevan melko tehokas, hetken saattaa kuulua itkua, mutta hetken päästä sitä tullaan kiltisti nuolemalla ja tyköä tekien luomaan soviintoa. Sovinto ei kylläkään välttämättä kestä kuin pienen hetken, mutta samaa ympyrää sitten jatketaan. On tämä pennun kanssa eläminen hauskaa :D
Poseetattiin kurpitsan kanssa alkuun nätisti...
...kunnes kyllästyminen iski ja ruvettiin nuuskimaan ja nakertamaan kuvauskaveria!
Kuvassa vielä Halloweenkakku, jonka tekemisessä vuodatettiin hikeä ja kyyneleitä. Loputulos ei ole aivan netistä löytyneen mallin veroinen, vaikka ihan kelpo muokkailtu kopio. Maku oli aivan mahtava, kauppansa kakku teki, suosittelen!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)