Keskittymiskykyä ja sen puutetta.

Tällä viikolla agilitytreeniä on kertynyt vain parille päivälle. Aina ei voi jaksaa olla niin aktiivinen. Sen sijaan käytiin kokeilemassa sauvakävelyä! Oma nilkkani on kesäisen nivelsiderevähdyksen jäljiltä vielä sen verran heikko ja kipuileva, että agilitytreenien juoksumäärät ovat ainoita juoksuaskelia, joista nilkka ei vielä haitallisissa määrin rasitu. Ajattelin että olisi kiva jos Turon voisi ottaa sauvakävelylenkille mukaan, eikä tarvitsisi mennä kahteen kertaan ensin ulkoiluttaakseen sauvoja ja sitten koiraa :D Päiväsaikaan lenkki sujui kohtuullisen hyvin, sillä vastaantulijoita tai häiriötekijöitä ei oikeastaan ollut. Turo viipotti mallikkaasti edessä. On se kyllä sen verran innokas nuuskuttelija, että välillä joutui hoputtamaan kun herra viipottaisi sivussa pitkin ojanpenkereitä. Tuli siis todettua, että kyllähän se sauvailu koirankin kanssa onnistuu, mutta se vaatii vielä vähän hiomista ja harjoittelua jos tavaksi meinataan ottaa. Ehkä on siis parampi, että sauvailen tästä lähtien itsekseen ja reippaillaan Turon kanssa ihan kaksin ilman kolmansia osapuolia :)

Tiistaina Juhan treeneissä, meitä oli vain neljä koirakkoa kuuden sijasta. Saatiin siis tosissaan treenata kun kaikki ehdittiin tekemään kolme suoritusta. Alla kuva radasta, jonka olen lainannut treenikaverini blogista. Tehtiin rata kahdessa pätkässä 1-8 ja 9-13, jonka jälkeen viimeisellä kerralla yhdistettiin molemmat.

(c) http://saram.blogit.fi

Radalle lähettiin putkesta. Turo teki ensimmäisen pätkän hienosti. Jouduin aika voimakkaasti jarruttamaan Turoa tokalla esteellä, jotta sain koiran kääntymään putkeen. Nelosen ja vitosen välissä tein takaaleikkauksen, vaikka Juha sanoi että persjättö olisi nopeampi ja parempi. Kokeilimme monesti persjätöllä, jolloin kiiruhdin Turon ollessa putkessa neljännen esteen taakse, vastaanottamaan koiran toiselta puolelta. Puolen vaihto onnistui, mutta Turo ei suostunut hyppäämään pituutta, eli ei irronnut esteelle tällä tyylillä. Takaaleikkausta olemme harjoitelleet ja sen avulla irtoaminen tapahtui hyvin. Juha sanoikin, että harvalla koiralla takaaleikkaus on nopeampi ohjata, mutta meillä se toimi. Pituuden jälkeen sai pinkoa täyttä kyytiä suoran päähän tekemään takaakierron. Ei ollut ehkä kaikista sulavin suoritus meiltä, mutta saimme sen kuitenkin sujumaan virheittä. Ensimmäisen osion aikana Juha sanoi minun omistavan hienon koiran. Siitä tuli tosi hyvä mieli! :) Onhan Turo tosi hieno ja taitava, kunhan vaan on motivoitunut ja oikeassa vireessä. Sehän kun osaa olla maailman toheloin ja tottelemattomin jos sille päälle sattuu.

Toisessa pätkässä oli tiukkaa jarruttamista ja takaakiertoa. Pätkä meni muilta osin hyvin, MUTTA Turo ei mennyt puomia! Mä olin ihan varma että nyt oltaisiin valmiita siihen, koska ollaan kontakteja omatoimisesti treenattu, mutta ei! Turo ei hakenut puomille, eikä meinannut sitä juosta vaikka ohjasin ainoastaan puomille. Ehkä ympäristön vaihdos jotenkin hämäsi koiran, tai sitten ollaan sitä kontaktia harjoiteltu lähinnä A:lla. Ens kerralla uus yritys. Kyllähän se puomille meno pitää saada kuntoon ennen marraskuun kisoja!

Kolmas pätkä menikin sitten ihan pelleilyksi. Sekä ohjaaja että koira taisivat olla vähän hyytyneitä, eikä lopputulos voi sillon olla kovin mallikas. Ekalla yrittämällä päästiin takaakierrolle asti tai no Turo hyppäsi sen suoraan kun en ehtinyt ohjeistaa. Sen jälkeen radasta ei oikein tullut mitään, aloitettiin alusta ja mun jalat oli maitohapoilla. Lisäksi pitkä treeni tuntui jo fiiliksissäkin. Räpiköitiin pätkä pätkältä maaliin asti. Kahdesta aikaisemmasta pätkästä olin kyllä tosi ylpeä, sekä koirasta että musta! Tuoreilla jaloilla kun pääsisi koko pätkän vetämään niin vois olla ihan erilainen meninki :) 

Tänään sunnuntaina sitten lähdettiin koko poppoo Ojangon Koiraurheilukeskukseen, tavoitteena treenata puomia ja saada kuvamateriaalia aurinkoisessa syyssäässä treenaamisesta. Vahvistettiin ensin pelkästään puomilta alastuloa 2-on-2-offiin. Kun se sujui niin suoritettiin yksittäisenä puomia kokonaisuudessaa sekä yhden esteen takaa puomin lukemista. Kaikki sujui hienosti jes! Tässä vaiheessa ei ehditty vielä kuvata ja sitten tapahtuikin käänne.

Katsoin pienen ratapätkän, jossa oli lentävä putkeenmeno, jonka jälkeen suoralla linjalla rengas, hyppy, toinen hyppy viistosti oikealle, putki sekä puomi. Ensimmäisellä kerralla Turo teki puhtaasti. Pieni epäröinti ensimmäisen hypyn jälkeen kun tein takaaleikkauksen, niin Turo epäröi hyppääkö hän suoraan vai vierellä olevan hämy esteen. Oikeinhan poika meni, ja hienosti vauhdilla puomille! Toinen yritys oli tarkoitus ottaa videolla, mutta onnistuin pudottamaan namipussin! ARGH! Siitä se alamäki sitten alkoi. Koira karkasi namejen kanssa, onneksi ei häiritsemään muiden suorituksia! Saatiin Turo huijattua kiinni, mutta tämän jälkeen koiran keskittyminen herpaantui. Se muisti radalla siinä kohdassa missä namipussi aikaisemmin tippui, että "tämä oli se kohta" ja sinkosi pois radalta. Ilmeisesti etsimään tippuneita namuja. Tempauksen jälkeen koira yritti karkailla eikö ollut enään kuulolla. Otin koiran remmiin, tehtiin remmin kanssa pari yksittäistä onnistunutta puomia jonka jälkeen lopetettiin treeni siltä päivältä, ettei koira opi karkailemaan ja temppuilemaan. Ei onneksi ehditty häiritä muita koirakoita. Jäi aika huono maku treenistä suuhun vaikka alkupätkä treenistä oli hyvää. Lopun sähläys vain jäi päällimmäisenä mieleen, harmittaa! Pitää laittaa taskut ensi kerralla kiinni, omaa huolimattomuuttahan se oli ja sen johdosta herpaannutin meidän herran keskittymiskykyä. Ja kun meidän tohelo saa jotain päähänsä niin siitä ei ole paluuta. Paras vaan jättää lisätreenit seuraavaan kertaan. Olipas taas meininkiä kerrakseen!