23.1.2011

Agilityharjoituksia

No nyt on pari viikkoa käyty treenailemassa Agilityakatemian hallilla. Ensimmäisellä kerralla tutustuttiin esteisiin, putkeen sekä keppeihin. Alku sujui hyvin ja Turo vaikutti uteliaalta sekä innostuneelta. Kun päästiin suorituspaikalle Turo meni totaalisesti lukkoon. Kouluttaja piti valjaista kiinni kun yritin houkutella ja innostaa Turoa juoksemaan puomin yli. Ei tuntunut mikään kiinnostavan, ei lelut tai makupalat. Toisella puolella kenttää haukkuivat koirat hullunlailla eikä iso pelottavannänöinen mieskouluttaja helpottanut yhtään harjoittelua.
Putkeen meno sujui jo hieman mallikkaammin, tosin se tekemisen ilo ja lennokkuus, joka normaalisti huokuu Turosta oli täysin kateissa. Loppupuolella keppitreeni kuitenkin vapautti yhteistyötä hiukan, kun saimme touhuta ja edetä kahdestaan. Onnistumisen iloa saatiin, vaikka jännitys sallittakoon ekakertalaiselta.

Seuraavia treenejä odotin innoissani, oltiin käyty heti alkuviikosta ostamassa Turolle uusi näätäriepu, joka vinkuu mukavasti. Lenkillä ollaan revitelty ja touhuttu näädän kanssa valtavalla riemulla! Ajattelinkin treenien soljuvan mallikkaasti, sillä tähän mennessä uuden lelun hohtoa ei ole voittanut mitkään esteet tai pelot. Hallille saavuttiin häntä pystyssä ja iloisena. Haisteltiin hieman muita pentuja, tehtiin temppuja ja vedettiin näätää kilpaa. Kaikki tuntui erittäin luapaavalta. Koirakot meidän edellä harjoittelivat kouluttajan kanssa puomin ylittämistä sekä hieman valssaamista. Kokeiliin odottaessamme etukäteen harjoitusta viereisellä esteellä ja Turo teki mahtavalla motivaatiolla ja innokkaana kaiken mihin sitä ohjasin, jes! Kun pääsimme suorituspaikalle saimme aikaiseksi YHDEN suorituksen, jonka jälkeen totaalinen lukko, koira muuttui täysin kuuroksi ja hiiviskeli hallin laitoja nokka maata laahaten.. Voi ei taasko! No luovutettiin vuoromme jonossa seuraavalle.
Kovan yrittämisen tuloksena sain Turon uudelleen innostumaan minusta ja näädästä, juostiin kepit läpi kuin ammattitaiturit, samoin puomit valsseineen sujuivat kuin vettä vaan! Jokin siinä vain on, että kahdestaan kun saamme työskennellä koira on iloinen ja aktiivinen, avustuksen kanssa menee täysin paniikkiin ja haluttomaksi.
Treenin loppupuoliskolla kokeilimme vielä pussia, ja melko sujuvasti sieltä sujahdettiinkin.
Toivottavasti ensi viikolla pystymme näyttämään taitojamme myös kouluttajan opastuksessa! Meidän pieni mussukka on vielä niin vauveli ja arkajalka. Keskittyminen herpaantuu heti jos olotila ei ole turvallinan ja mieluisa. Onneksi meillä on vielä neljä treenikertaa jäljellä, joka kerta paremmaksi! :)

2 kommenttia:

  1. Älähän hättäile, kyllä se into sieltä vielä tulee! Koira saattaa vaistota myös sun mahdollisen jännityksen (vaikka itsestä ei tuntuisi, että jännittäisi). Nythän te vasta tutustutte esteisiin ja koko hommaa aletaan tehdä toden teolla vasta kun esteet (ja treenipaikka) on tutut. Tsemppiä!

    VastaaPoista
  2. Joo kyllä mä niin uskonkin, ja luotan siihen että Turo tohkaistuu :)
    Ja näin oikeastaan kävikin tänään kolmansissa treeneissä, paikka alkaa tuntumaan tutulta ja kun herkut osuvat kohdalleen niin onnistumisia alkaa tulemaan!

    VastaaPoista