Lauantaina valmistauduttiin lähtemään reissuun. Määränpäänä oli Lohjan epävirallinen parsonien agilitymestaruus 2010. Seikkailtiin lumisella tiellä Turon kerätessä energiaa sylissä sykeröllä simmut kiinni. Agihalli löytyi helposti. Tulimme kuitenkin muutaman minuutin myöhässä ja myöhästyimme pentujen ratasuorituksesta, palkintojen jako oli käynnissä. Hallin ympärillä ja hallissa oli valtavasti parsoneja, eri ikäisiä ja kokoisia, Turo oli aivan täpinöissään tepastellessaan Burberryn talvitakissa. Ärinöitä tai murinoita ei kuulunut laisinkaan, vaan käyttäydyttiin oikein maltillisesti ja tyylikkäästi. Tuttavuutta tehtiin ihmisten ja koirien kanssa. Erityisen hauska tuttavuus oli 11 viikkoinen jackrussell tyttö, jonka kanssa nuuskuteltiin vähän enemmänkin.
Möllit kisasivat seuraavaksi, seurasimme tarkoin jokaisen koirakon suorituksia, osa oli selvästi harjoitellut enemmän kuin toiset, mutta hienosti kaikki suoriutuivat. Turokin sai tulevaisuuden varalle monia hyvä niksejä ja vinkkejä.
Emme ehtineet jäämään katsomaan kisaavien koirakoiden suorituksia, sillä piti kiiruhtaa enon 50-vuotis juhliin, mutta kokemus kilpailuista oli positiivinen. Turo pääsi tutustumaan tapahtuman melskaan ja tekemään tuttavuutta monien erilaisten koirien kanssa. Loppupäivän uni oli herkässä, kyllä tuollainen touhottaminen vie nuorelta mieheltä mehut!
Tänään sunnuntaina Turoa kiikuteltiin taas autossa. Suunnattiin Korsoon moikkaamaan Turon veliä Viliä ja Sakua. Vili on samasta pentueesta, mutta Saku on jo 2 vuotias konkari, jolla on kuitenkin meidän pojun kanssa sama emä. Menoa ja melskettä oli melkoisesti! Huomasi Vilin otteista, että Sakun kanssa on painia treenailtu, meidän poju oli vähän alakynnessä. Aikansa rymyttyä, Turokin sai vähän juonenpäästä kiinni ja meno hieman tasoittui. Saku kävi pihalla vain moikkaamassa pentuja, kun meidän arkajalka ujosteli liikaa.
Muutaman tunnin pojat painivat ja mylläsivät, käytiin vähän välillä sisälläkin lämmittelemässä, jonka jälkeen jaksettiin taas painella lumihangessa sata lasissa!
On ne pojat kyllä tosi samannäköisiä, ei pelkkä vilkaisu riittänyt poikien erottamiseen. Kotiin osattiin kuitenkin napata oikea koira, joka oli taas kerran aivan naattina seikkailusta. Automatka meni kuorsatessa ja kotiin päästyä kietouduttiin heti petiin karvapeiton ja fleesen väliin. On se kyllä maailman suloisin tapaus <3
Sata lasissa takaa-ajoa!
Saako kiinni vaiko ei?
Kiinni jäit!
Leikit jatkuu sisällä painin muodossa..
Välillä Vili on päällä ja välillä Turo, tasavahvoja kaveruksia :)
Kerrassaan kivoja kuvia, pennuilla sitä vauhtia tuntuu löytyvän loputtomiin.. :)
VastaaPoistaKyllä sitä vauhtia ja energiaa riittikin! Mutta onneksi se energisyyskin lopulta laantui, ja kotona nukuttiin niin sikeästi :)
VastaaPoista